Onko siitä muka jo yli kaksi vuotta, kun korona iski?
Kansallisen yhtenäisyyden nimissä oppositio on ollut viime aikoina melko hiljaa, mutta kyllä politiikka palaa taas politiikkaan viimeistään ensi syksynä, kun eduskuntavaalit alkavat jo kuumottaa.
Tuntuu kuin korona olisi iskenyt eilen; toisaalta taas tuntuu, että se kuuluu jo poliittiseen lähihistoriaan. Kuva: Timo Filpus15.6.202207:00
2020-luku on ollut lievästi sanottuna erikoista aikaa. Tavallisella, maaseudun tai pienen paikkakunnan rauhassa elelevällä suomalaisella on riittänyt ihmettelemistä: miten media ja poliitikot jaksavat koko ajan kouhkata kaiken maailman kriiseistä, kun ne eivät omassa arkielämässä näy juuri mitenkään?
Saksalainen sosiologi Ulrich Beck kehitti 1990-luvulla käsitteen riskiyhteiskunta (Risikogesellschaft). Sen olemuksen voi tiivistää yhteen lauseeseen: olen peloissani!
Koronapandemian ja Ukrainan sodan katsotaan tuoneen Beckin riskiyhteiskuntateorian jälleen ajankohtaiseksi. Riskiyhteiskunnassa pelko yhdistää ihmisiä ja luo kuvitteellista yhteisöllisyyttä. Pelolla myös tehdään politiikkaa.
En väitä, että koronasta ei olisi pitänyt huolestua: eihän sitä voinut täysin vapaastikaan päästää leviämään, vaan jotain piti tehdä tartuntojen hidastamiseksi.
Enkä väitä, että Ukrainan sodasta ei pitäisi huolestua: onhan se jotain aivan järkyttävää.
Silti on hyvä katsoa näitä molempia kriisejä myös mediakriittisin silmin. Demokraattisessa yhteiskunnassa on tärkeää, että ihmiset tekevät omia johtopäätöksiään ja muodostavat maailmankuvansa mahdollisimman itsenäisesti eivätkä vain seuraile robottimaisesti meille tyrkytettäviä valmiita ajattelumalleja.
Riskiyhteiskuntaan sisältyy se vaara, että pelko lamaannuttaa ihmiset toimintakyvyttömiksi. Tällöin massoja on myös helpompi hallita.
Jo lähes kaksi ja puoli vuotta kestäneessä 2020-luvussa on sekin erikoisuus, että aikakäsitys on muuttunut: tuntuu uskomattomalta, että vain joitakin kuukausia sitten Suomessa ja maailmalla oli vielä kovat koronarajoitukset päällä, ja toisaalta koko pandemia on kestänyt jo yli kaksi vuotta.
Tuntuu kuin korona olisi iskenyt eilen; toisaalta taas tuntuu, että se kuuluu jo poliittiseen lähihistoriaan.
Marinin hallituksen kausi on sattunut melkoisen turbulenttiin aikaan. Ensin koronan ja nyt Ukrainan sodan vuoksi julkisia menoja sekä Suomen velkaantumista on kasvatettu miljardeilla euroilla.
Äänestäjien enemmistö tykkää siitä, että julkista rahaa jaetaan kaikenlaisiin hyviin tarkoituksiin, olivatpa ne maanteiden päällystämistä tai tutkimus- ja kehittämishankkeita – minäkin tykkään siitä.
Epäkiitollisempi tilanne oli hyvinä ja rauhallisina aikoina toimineilla edeltäjillä, jotka jakoivat pelkkää niukkuutta ja sopeuttivat Suomen julkista taloutta muun muassa menoleikkauksilla ja pahamaineisilla pakkolaeilla.
Kansallisen yhtenäisyyden nimissä oppositio on ollut viime aikoina melko hiljaa, mutta kyllä politiikka palaa taas politiikkaan viimeistään ensi syksynä, kun eduskuntavaalit alkavat jo kuumottaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
