Ruusutarha puhkeaa kukkaan

Bourbonruusu ’Zigeunerknabe’ 

Pensasruusut kuuluvat Suomen vanhimpiin ja rakastetuimpiin koristekasveihin. Monet niistä ovat koristaneet puutarhoja jo 1800-luvulla, jolloin ruusuinnostus valtasi Euroopan hoveja ja kartanoita. Moneen Suomenkin herraskartanoon istutettiin romanttinen ruusutarha.

Ruusut menestyivätkin Suomen ilmastossa melko kiitollisesti, ja 1800-luvun loppuun mennessä ruusuista oli tullut kartanopuutarhojen suosituimpia koristepensaita. Niiden taimia tilattiin ruotsalaisista, saksalaisista ja pietarilaisista taimitarhoista, joiden valikoima riitti tyydyttämään kriittisintäkin harrastajaa. Kartanoista ja pappiloista kestävimmät kannat levisivät vähitellen myös rahvaan pariin.

Ruusujen kiehtovuus syntyy niiden kauneudesta ja symboliikasta. Ruusuja on kasvatettu jo tuhansien vuosien ajan. Ne ovat kukoistaneet niin faaraoiden Egyptissä kuin Kiinan muinaisissa dynastioissa. Yksi ruusujen suurimmista ihailijoista oli kuningatar Kleopatra, jonka aikana palatsien huoneet siroteltiin kukkamereksi ja suihkulähteissä kupli ruusuntuoksuinen vesi.

Englannissa uskottiin, että ruusu voi auttaa nuorta neitoa löytämään mielitiettynsä. Saarivaltiossa kehittyi myös oivallinen tapa ilmaista ruusuilla tuntemuksia silloin, kun oli kyse arkaluontoisista asioista.

Useimmiten oli luonnollisesti kyse lemmestä. Ruusujen salaiset viestit oli kuitenkin tunnettava tarkoin, jotta kimpun saajalle ei päässyt syntymään väärinkäsitystä. Siinä missä kolme ruusua kertoi rakkaudesta, neljä kertoi vain toverillisesta kunnioituksesta.

Omaan ruusutarhaan voi kerätä suomessakin varsin monenlaisia ruusuja. Omajuuriset pensasruusut ovat niistä kestävimpiä. Valittavissa on satoja lajikkeita, joista yllättävän monet menestyvät myös Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Lajikkeisiin kannattaa kuitenkin tutustua ennen taimikauppaan menoa, jotta välttyy heräteostoksilta. Hurmaavan ja kestävän ruusun taimi ei aina ole kaupan kookkain ja kukkivin.

Otollisin kasvupaikka ruusujen kasvatukseen on valoisa ja syvämultainen. Ruusut saa kuitenkin viihtymään myös hiekkaisessa ja savisessa maassa, kunhan istutuskuoppa kaivetaan taimen istutuksen yhteydessä riittävän syväksi.

Kuopan on hyvä olla vähintään puolen metrin, mieluiten jopa metrin syvyinen. Kasvumaaksi sekoitetaan kompostia, hiekkaa ja ravinteikasta ruokamultaa.

Monet pensasruusuista tuottavat juurivesoja, joista kasveja voidaan jakaa eteenpäin aivan kuten ennen vanhaankin. Otollinen aika juurivesan irrottamiseen on keväällä tai syys–lokakuussa. Älä kuitenkaan irrota saman kesän juurikasvuja, vaan valitse piiskoja, jotka ovat ehtineet haaraantua. Silloin niiden juuristo on ehtinyt kehittyä riittäväksi siirron onnistumiseen.