Ravistelun aika

Mielipide

7.12.201801:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Hansaliitto oli vaikutusvaltainen pohjoiseurooppalaisten kaupunkiseutujen yhteenliittymä, joka hallitsi kauppaa Itämeren alueella keskiajalla.

Nyt EU:n sisälle on syntynyt uusi pohjoisten rannikkomaiden liitto, jolle on niin ikään annettu nimeksi Hansaliitto. Siihen kuuluvat Hollanti, Irlanti, Suomi, Viro, Latvia ja Liettua. Euroryhmän ulkopuolelta mukaan on kutsuttu talousasioissa samoin tavoin ajattelevat Tanska ja Ruotsi.

Uuden ajan Hansaliiton tavoitteisiin kuuluvat vastuullisen taloudenpidon ja jäsenmaiden oman vastuun korostaminen. Liitto kannattaa yhteistyötä mutta kammoaa yhteisiä velkoja tai yhteisvastuuta talouksista.

Uusi Hansaliitto on ravistellut EU:n sisäistä keskustelua.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire meni jopa niin pitkälle, että hän varoitti tällaisesta yhteistyöstä: Hansa-maiden yhteistyö kuulemma paitsi jakaa myös heikentää EU:ta. Näinhän se ei ole, vaikka Hansa-ryhmä onkin ongelmallinen nimenomaan Ranskan kannalta.

Ryhmän yhteistyö pakottaa kuuntelemaan myös pienempiä maita ja tekee vastuullisen taloudenpidon tavoitteet näkyviksi, jolloin niitä ei voi ohittaa pelkällä korkealentoisella retoriikalla.

Suomen valtiovarainministeri Petteri Orpo ansaitsee tunnustuksen siinä, että hän on lähtenyt mukaan tähän uuteen pohjoisten maiden talousyhteistyöhön.

Suomen ääni kantaa tämän yhteistyön kautta pidemmälle ja tuottaa enemmän tuloksia.

Ravistelua unionille tuo myös Britannian EU-ero.

Britannian uhmakas alkuilmoitus lähdöstä on kuukausien edetessä muuttunut suureksi tuskaksi. Pikkuhiljaa asiantuntijaselvitysten ja muun muassa yritysten kannanottojen kautta on käynyt selväksi, että EU-erosta tulee Britannialle niin taloudellisesti kuin poliittisestikin enemmän kuin ongelmallinen.

Talouskasvu kärsii ja kauppa vaikeutuu. Moni vientiyritys ja pankki miettivät tai ovat jo tehneet päätöksen lähteä Britanniasta ja sijoittua mantereelle.

EU:n sisällä kaupan ja bisneksen mahdollisuudet ovat kerta kaikkiaan selkeämmät ja paremmat kuin isollakaan saarella.

Britannian lähtö tyhjentää EU-eroa ajavien populistien ilmapalloja myös muissa maissa. Britannian esimerkin kautta joudutaan toteamaan, että EU on yksin kaupallisessa mielessä ylivertainen toimija.

Yhteisiä sääntöjä isoillekin markkinoille tarvitaan. Jos olet ulkona, joudut sopeutumaan muiden tekemiin päätöksiin.

Britannian pääministerin Mayn brexit-linjaa vastustavat sanovatkin nyt ääneen, että maasta on tulossa pelkkä vasallivaltio, joka joutuu joka tapauksessa hyväksymään EU-lainsäädännön mutta ei ulkopuolella pääse siihen enää vaikuttamaan.

Euroopan unionin kestävä toiminta-ajatus onkin yksinkertainen: yhdessä olemme vahvempia. Eihän tuo paljon poikkea suomalaisesta sadan vuoden osuustoimintaliikkeen perusajatuksista.

Britannian EU-ero tekee tämän toiminta-ajatuksen uudelleen näkyväksi ja todelliseksi.

EU:ssa tehtävät ratkaisut korostuvat myös meidän suomalaisten hyvinvoinnin reunaehtojen luojina. Puolet lainsäädäntömme saa alkunsa Brysselistä tehtävistä ratkaisuista.

Vahvaa politiikkaa meidän on tehtävä myös Euroopan eduskunnassa, EU-parlamentissa. Tämä on rohkaissut itseäni ehdokkaaksi EU:n parlamentin vaaleihin.

Kun on saanut vuosia toimia Suomen eduskunnan puhemiehenä, ajattelen, että seuraavaksi olisin valmis toimimaan suomalaisten puhemiehenä Euroopassa, jos tällaiselle puhemiehelle on vielä käyttöä.

Ravistelua EU tarvitsee myös parlamentti. Federalististen haaveilujen sijaan tarvitsemme kansallisvaltioiden merkityksen tunnustamista ja vahvaa eurooppalaista yhteistyötä niin maataloudessa, taloudessa ylipäänsä, työllisyyden turvaamisessa niin yhdessä kuin kussakin maassa erikseen, työntekijöiden oikeuksissa ja turvallisuuden rakentamisessa.