Virheellisiä väitteitä kauppatapalautakunnasta

Julkinen keskustelu lausuntokierroksella olevasta uudesta elintarvikemarkkinalaista on ollut vilkasta, ja siinä yhteydessä on viitattu myös elintarvikeketjun kauppatapalautakunnan toimintaan.

Kauppatapalautakunnassa noudatettavan menettelyn osalta on kuitenkin esitetty virheellisiä väitteitä, jotka tahdon oikaista. Viimeksi tällaisia väitteitä esitettiin Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 28.3.).

Lehdessä väitettiin haastateltavan henkilön lausumiin viitaten, että lautakunnan toimintatavat kaipaavat kehittämistä, jotta alan toimijoiden sitoutuminen olisi aitoa ja jotta esimerkiksi kaupalla olisi velvollisuus vastata kanteluihin. Kirjoituksessa myös väitettiin, että juttu lautakunnassa raukeaa, jos kauppa ei vastaa valituksiin mitään.

Esitetyt väitteet antavat väärän käsityksen lautakunnan toiminnasta. Kauppatapalautakunnan toimintatavat vastaavat normaalia siviilioikeudellista käsittelyä ja myös muissa vastaavanlaisissa lautakunnissa noudatettavaa menettelyä.

Kuulemisperiaate on yksi tärkeimmistä periaatteista. Vastaajalle varataan aina mahdollisuus tulla kuulluksi käsiteltävässä asiassa.

Asian käsittely lautakunnassa ei kuitenkaan raukea, vaikka vastaaja pysyisi passiivisena. Lautakunnan sääntöjen mukaan, kun vastauksen antamiselle asetettu määräaika on kulunut umpeen, lautakunta ottaa asian viipymättä käsiteltäväkseen ja ratkaisee sen.

Lautakunta voi myös oma-aloitteisesti hankkia tarpeelliseksi katsomaansa lisäselvitystä asiassa. Tähän mennessä käsitellyissä tapauksissa, vastaaja on aina toimittanut vastauksen lautakunnalle.

On hienoa, että lautakunnan aktiivinen toiminta on huomioitu maan ylintä poliittista johtoa myöten, ja lautakunnan toivotaan jatkavan toimintaansa myös uuden lainsäädännön tultua voimaan (ministerit Leppä MT 23.3. ja Orpo MT 28.3.). Siksi olisi toivottavaa, että lautakunnan toimintamahdollisuudet turvattaisiin myös uudessa elintarvikemarkkinalaissa.

Tämän tyyppisille itsesääntelyn nojalla toimiville lautakunnille on ominaista, että niille on lainsäädännössä jätetty itsenäinen toimintakenttä, joka eroaa alan valvontaviranomaiselle säädetystä toimintakentästä. Lausuntokierroksella olevassa elintarvikemarkkinalaissa on sen sijaan ehdotettu, että elintarvikemarkkinavaltuutetun toimivalta olisi päällekkäinen kauppatapalautakunnan toiminnan kanssa.

Tällaisessa tilanteessa on vaikea nähdä, mikä olisi lautakunnan itsenäinen rooli toimijana. Lisäksi päällekkäinen toimivalta olisi sikälikin epätarkoituksenmukainen, että kauppatapalautakunnan ratkaisuun tyytymätön osapuoli veisi suurella todennäköisyydellä lautakunnan ratkaiseman asian uudelleen elintarvikemarkkinavaltuutetun ratkaistavaksi. Päällekkäinen toimintakenttä olisi täten myös kustannustehokkuudeltaan heikko ratkaisu.