On se vaan tyhmää

Kuluttajaviranomaiset kuten kuluttajatkin ovat perin kyllästyneitä puhelinoperaattoreiden ja laajakaistakauppiaiden huonoihin kauppatapoihin. Pahinta on, jos myyjä tuntee olevansa monopoliasemassa. Vai mitä mieltä olette seuraavasta?

Asiakas, kutsuttakoon häntä tässä vaikka herra Änkyräksi, pyysi operaattori Soneraa vaihtamaan liittymänsä uuteen osoitteeseen.

Muutos sujuisi puhelinpalvelijan mukaan helposti. Aikaa siihen menisi kahdesta kolmeen viikkoa, kiitos vain tilauksesta.

Se ei tietenkään herra Änkyrälle kelvannut.

”Tuostahan tulee mieleen vanha puhelinosuuskunta jos ei peräti valtion telelaitos! Ei siihen voi kahta viikkoa kulua.”

Ystävällinen puhelinpalvelija valitti asiaa, mutta muistutti että kyseessä oli muu kuin Soneran oma alue. Siitä viivästys.

Änkyrä ilmoitti kyselevänsä liittymää niiltä muilta.

Ja kuinka ollakaan! DNA:n iloinen myyntineiti kertoi liittymän avautuvan vuorokauden kuluessa tilauksesta.

Änkyrä tilasi liittymän siltä istumalta.

Muuttopäivä tuli ja meni. Änkyrä yritti päästä nettiin mutta ei onnistunut.

”No minä en tietysti osaa avata tätä. Täytyy kysyä neuvoa”, nolo Änkyrä mietti.

Nyt oli DNA:ssa tultu toisiin ajatuksiin. Liittymän avaamiseen menisi kahdesta kolmeen viikkoa.

”Ei käy”, ilmoitti Änkyrä. ”Ostin teiltä liittymän sillä ehdolla, että se saadaan heti auki. Muuten en olisi vaihtanutkaan.”

Myyntineiti pahoitteli kovasti ja käänsi Änkyrän puhelun vikapalveluun. Änkyrä aavisti pahaa.

Vikapalvelussa vahvistettiin, että kahdesta kolmeen viikkoahan siihen menee. Kun Änkyrä oikein julmisteli, puhui jopa petoksesta, palvelija lupasi ”panna asian eteenpäin”.

”Soitan teille parin tunnin kuluttua, jos sieltä ei mitään kuulu”, Änkyrä uhkasi.

Änkyrä soitteli DNA:lle. Valitsi numeron 2, numeron 4 ja taas 1. Aina uudelleen ja uudelleen. Kuunteli taukomusiikkia ja puhisi. Puhelin toki toimi, mutta se ei ollutkaan DNA:n liittymässä.

Änkyrä muisti, että Pudasjärvellä jotkut sanoivat DNA:ta Tenaksi (D=Tee-N-A) ja päätti lausua nimen tästä lähtien ”Tenä”.

Sitten soitti jo neiti Tenä. Kertoi, että Änkyrältä puuttuu uudesta talostaan pätkä kaapelia. Sen saisi ostaa operaattorilta sopuhintaan, 1 850 eurolla. Änkyrä neuvotteli työnantajansa kanssa, soitti sitten operaattorille ja vahvisti, että kalliin pätkän saa tulla asentamaan.

Tenän puhelinmyyjä ei kiittänyt vaan kertoi, että yhtiö tutkii nyt, voiko kaapelin asentaa.

Änkyrän yhteys työpaikalle tökki. Tenällä valituksiin vastasi aina henkilö, joka ”valitettavasti ei voi tehdä asialle mitään”.

Lopulta selvisi, että Änkyrä oli soitellut väärään numeroon. Olisi pitänyt valita ”muu laajakaista” eikä laajakaista. Änkyrä kun asui muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Aina oppii uutta, Änkyrä mietti.

Änkyrä soitti Tenälle uudelleen ja taas seuraavana päivänä ja taas. Lopulta Tenän neiti kertoi kalliin kaapelinpalan asennuksen tulevan normaalissa toimitusajassa, noin kahdessa viikossa. Aika alkaisi nyt. Änkyrä oli jo sanaton.

Kaapeli asennettiin kuin asennettiinkin kahden viikon kuluttua lupauksesta. Tenä lupasi laajakaistan avautuvan kello 23.59. Arvoisa Lukija varmaan jo arvaakin, miten kävi. Oikein! Ei toiminut.

Änkyrä soitteli ja soitteli taas. Selvisi, että häneltä puuttui modeemi. Tenän olisi pitänyt lähettää se samana päivänä, kun tilaus tehtiin. Nyt modeemi lähtisi aivan kohta.

Ei tullut modeemi huomenna eikä ylihuomenna. Änkyrä soitti ja kysyi, missä lähetys viipyi. Puhelinpalvelija kertoi, että lähetys oli tulossa, mutta kun Änkyrä oikein tivasi, palvelija myönsi, ettei paketti oikeasti ollut lähtenyt mihinkään. Toimitusaika oli kaksi viikkoa.

Arvoisa Lukija ehkä miettii, miksi asiakasta kutsutaan tässä Änkyräksi. Tenähän se on ansainnut änkyrän nimen. Se toimii kuin olisi Putinin Neuvostoliitossa, anteeksi Venäjällä.

Suomen laki toki vaatii operaattoria tarjoamaan palvelut omalla alueellaan kaikille, mutta kuten Neuvostoliitossa, anteeksi Venäjällä, myös meillä palvelun voi tarjota monella tavalla. Ja juuri niin Tenä tekee. On se vaan tyhmää!