Jotain kohtuutta, rikesakkoihinkin

Mielipide

9.9.201602:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Syksyn aikana Suomessa on käyty kiivasta rikesakkokeskustelua. Hallituksen viime syksynä tekemät rikesakkojen tuplaukset eivät kerryttäneetkään valtion tuloja odotetusti. Nyt pohdinnassa ovat jälleen rikesakkojen korotus ja rikesakkorajan laskeminen. Myös peltipoliiseja on tarkoitus lisätä, jotta valtion verokertymä nousisi odotetusti.

Hallituksen viime vuonna tekemä rikesakkojen kaksinkertaistus sai osakseen ankaraa kritiikkiä. Päätös ontuikin pahasti. Vaikka valtion rahan tarve olisi kuinka suuri, kansalaisten moitittavuus ja syyllisyys eivät yhdessä yössä voi näin pahasti lisääntyä.

Oikeusministeriö perusteli budjettisyiden lisäksi rikesakkojen korotusta sillä, että niiden suuruuteen on viimeksi puututtu noin 15 vuotta sitten. Tämän jälkeen yleinen tulotaso on noussut. Tosin oikeusministeriökin joutuu myöntämään, ettei tämä peruste kestä. Korotukset ylittivät selvästi ansioiden nousun.

Ansioiden nousu tai lasku ei muutenkaan rikesakkojen luonteeseen kovin hyvin istu. On aivan perusteltua, että vähäisistä rikkeistä säädetään pienehköjä seuraamusmaksuja, mutta tasot ovat jo niin kovat, etteivät ne kohtele kansalaisia tasapuolisesti.

Vesiliikenteen pienestä ylinopeudesta voi nyt saada 60 euron sijasta 120 euron rikesakon. Ajoneuvoliikenteessä korkein rikesakko nousi 100 eurosta 200 euroon. Työttömille ja muille pienituloisille yhtäkkiset korotukset tuntuvat kohtuuttomilta. Heidän vähäisistä rikkeistä saamansa rangaistus on huomattavasti kovempi kuin parempituloisten kohtalotovereidensa.

Myöskään liikenneturvallisuuden parantamiseen rikesakkojen korotukset eivät välttämättä vaikuta lainkaan niin suoraviivaisesti kuin on ajateltu. Jossain tapauksissa 15 kilometrin ylinopeus on aivan äärimmäisen tuomittavaa. Toisissa olosuhteissa tällä ei ole liikenneturvallisuuteen juuri mitään merkitystä.

Jos liikennevalvonta ja seuraamukset tehdään teknisiksi ja automaattisiksi vieläpä niin, että valtion odotettu budjettituotto lisääntyy, lain ja määräysten kunnioittaminen vähenee entisestään.

Liikennevalvontaa pitäisi ennen kaikkea keskittää sinne, missä riskitkin ovat suurimmat. Samalla regulaattorin kannattaa miettiä sitä, voisiko ainaisten rajoitusten sijasta nopeusrajoituksia muuttaa joustavimmiksi.

Talvirajoitukset voitaisiin ottaa käyttöön kelin eikä kalenterin mukaan. Myös vähäliikenteillä teillä regulaattori voisi väljentää nopeusrajoituksia ilman olennaista vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Vaihtuvat nopeusrajoitukset voisivat muutenkin lisätä lain kunnioitusta ja parantaa kansalaisten liikennekäyttäytymistä. Tilannetajun käyttäminen koskee myös viranomaisia.

Liikenneturvallisuus on Suomessa kohentunut selvästi 20:n viime vuoden aikana. Rikesakoillakin on tähän oma osuutensa. Lisäksi suomalaisten liikennekulttuuri on parantunut, autot ja tiet ovat parantuneet ja muun muassa turvavöiden käyttö on lisääntynyt selvästi.

Pelkällä regulaation kiristämisellä ei enää saada aikaiseksi samanlaista kehitystä kuin aiemmin. Aina kun ihmisten toimintaa rajoitetaan, on pakko miettiä, mitä sillä on tarkoitus saada aikaan. Joissain vaiheessa rajoitusten sijaan on parasta kehittää muita keinoja. Ihmisten omaan vastuuseen voisi esimerkiksi luottaa.

Rikesakkojärjestelmän kiristäminen voi tuottaa karhunpalveluksen. Aihe saattaa nousta samanlaiseksi osoitukseksi päättäjien kovakorvaisuudesta kuin maaseudun jätevesiasetus. Tästä ei ole hyötyä kenellekään.