Gebhardilla riittäisi ihmettelemistä
Jussi Martikainen: "Kuulostaa kommunismilta, mutta oli keksitty osuuskauppa!"26.10.201501:00
Osuustoiminta-aate syntyi 1800-luvun teollisuusyhteisöissä. Olot olivat kurjat ja työpäivät pitkiä.
Valtaa pitivät tehdasherrat ja kauppiaat, joiden velkanuorassa maalta tullut työväki sinnitteli. Ahne kauppias sekoitti jauhopussiin sahanpurua ja muuta moskaa.
Rochdalessa Britanniassa työmiehet keksivät 1840-luvulla perustaa oman kaupan. Pienistä tileistä säästettiin kaikesta tinkien niin, että lopulta kauppaan saatiin pieni valikoima arjelle välttämätöntä myytävää. Kauppa oli auki öisin, koska kauppiaat hikoilivat päivät tehtaalla.
Kaupan toimintaan pääsivät mukaan kaikki halukkaat työläiset. Se ei hakenut voittoa eikä kiskonut korkoa. Kuulostaa melkein kommunismilta, mutta oli keksitty osuuskauppa! Sen säännöt vastasivat nykyosuuskuntien sääntöjä.
Kauppiasporvarit yrittivät tietysti kampittaa aloittelevia osuustoimintamiehiä. He kielsivät lähimaatiloja ja tukkureita myymästä tuotteitaan Rochdalen pioneereille ostoboikotin uhalla. Tuoreet osuuskauppiaat joutuivat hakemaan myytävänsä kottikärryillä naapurimaakunnasta.
Valtaa pitäneet eivät pelänneet turhaan. Oli alkanut talouden vallankumous – verettömästi, markkinoiden ehdoilla. Vuosisadassa osuustoiminta vyöryi yli maailman.
Suomeen aatteen hilasi 1800-luvun lopulla Saksasta Hannes Gebhard. Hän oli vakuuttunut, että mukana tuli lääke etenkin maaseutua piinanneeseen köyhyyteen.
Gebhard makaa Helsingin Hietaniemen hautausmaalla, mutta olisi ihmeissään, jos näkisi nyky-Suomen. Kaupan, vakuutuksen, pankkitoiminnan sekä ruuan- ja puunjalostuksen aloilla suurimpien yritysten joukossa paistattelevat hänen liikkeelle potkimiensa osuuskuntien jälkeläiset.
Aatteen paloa pitää yllä Gebhardin perustama Pellervo-seura. Pellervo-lehden lisäksi piti maalaisten ääntä kantamaan perustaa vielä pääkaupunkilehti Maaseudun Tulevaisuus.
Valistusta tarvittiin, koska Gebhard pelkäsi, että talonpojat menisivät vähänkin vaurastuttuaan päästänsä sekaisin. Materialismin iloissa osuustoiminnan periaatteet unohtuisivat. Siitä olisi lyhyt tie kadotukseen.
Pelkäsikö Gebhard turhaan? Tuskin aivan.
Rahoitus- ja vakuutusasiat tulivat kuntoon. Hankkija hankki tuotantotarvikkeet, osuuskauppa kulutustavarat. Maatalouden tuotteet jalostettiin tuottajien omissa tehtaissa.
Köyhät pääsivät kiinni rahan syrjään. Ehkä pääkin välillä sekosi. Tuottajien Hankkija turposi ja romahti, työväen osuusliikkeet kaatuivat 1990-luvun lamassa.
Osuuskuntien lihatalonpojat kyttäävät nyt toiveikkaina pörssin lihayhtiöiden kvartaaleja, kursseja ja osinkoa. Tuottajien perustama osuuskauppa halpuuttaa talonpoikien tuotteet. Kassa muistuttaa asiakkaalle, että tämä on omistaja. Moni ei ymmärrä.
Myös maitopuolen osuustoiminta on myllerryksessä. Metsänomistajien Metsäliitto aikoo puolestaan puhdistaa omistajiensa edunvalvojat hallinnostaan.
On alkanut puhe osuustoiminta-aatteen kirkastamisesta. Työ kuuluisi kai Pellervo-seuralle.
Yritykset ja niiden terve kilpailu ovat talouden selkäranka. Myös osuuskuntien jäsenten pitäisi muistaa olevansa omistaja-yrittäjiä.
Gebhard jossakin pilven reunalla voi olla vähän hermostunut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
