Miten Suomen ruoka- ja lääkehuolto varmistetaan tulevaisuudessa?

Huoltovarmuuden turvaaminen kriisitilanteissa koskee ruuan lisäksi mun muassa lääkkeitä. Molemmissa auttaa mahdollisimman korkea kotimaisuusaste. Kuva: Markku Vuorikari, Juho Leskinen, Pasi Leino, koonnut: Aatu Jaakkola

Suomen ruoka- ja lääkejärjestelmät ovat toisistaan erillisiä, mutta huoltovarmuusasioissa niistä löytyy myös yhteistä. Näin todettiin Helsingin yliopiston järjestämässä ruoka- ja lääkealojen toimijoiden ja tutkijoiden tapaamisessa. Ihmisten hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta molemmat alat ovat elintärkeitä. Toisaalta monen kansalaisen ymmärrys niin ruoka- kuin lääkejärjestelmien toiminnasta on puutteellista, mikä voi johtaa tarpeettomaan hamstraamiseen ja vaikeuttaa järkevää toimintaa kriisin sattuessa.

Molemmissa järjestelmissä joudutaan pohtimaan huoltovarmuustoimien vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Samoin molemmille tärkeää on hiljaisten signaalien tunnistaminen, jotta toistaiseksi vaikeasti ennakoitaviin riskeihin osattaisiin varautua. Eläinlääkinnän huoltovarmuus on konkreettinen ruoka- ja lääkealaa yhdistävä asia.

Yhteistä aloille on myös, että huoltovarmuuteen tarvitaan ruuan sekä lääkkeiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Ensiksi ruokaa ja lääkkeitä on valmistettava riittävästi. Toiseksi täytyy huolehtia, että ruoka ja lääkkeet ovat ihmisten ulottuvilla riippumatta asuinpaikasta ja myös, että hinnat ovat sopivia verrattuna ostovoimaan.

Sekä ruoka- että lääkehuoltovarmuutta tutkitaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Tähänastinen tutkimus ei kuitenkaan riitä vastaamaan kaikkiin avoimiin kysymyksiin. Yhä löytyy isojakin tietoaukkoja, joihin tutkimusta pitäisi jatkossa suunnata.

Tutkimustarpeissakin löytyy yhteisiä teemoja ruoka- ja lääkealan kesken, esimerkiksi miten historian oppeja voidaan hyödyntää tulevaisuuden ennakointityössä. Tuontiraaka-aine- ja tuontipanosriippuvuus herättävät kysymyksiä kriittisistä raaka-aineista ja panoksista ja niihin liittyvistä riskeistä. Entä pystyisikö varautuminen EU:n tasolla kattamaan osan kansallisesta huoltovarmuustarpeesta?

Ruoka- ja lääkehuoltovarmuudessa on toki omia erityiskysymyksiään. Ruokahuoltovarmuutta vahvistamaan on äskettäin perustettu uusi ruokapalvelupooli, mikä korostaa ruokapalvelujen suurta merkitystä väestön ravitsemuksessa. Uuden poolin tehtävänä on kytkeä ruokapalvelualan toimijat mukaan huoltovarmuustyöhön ja varmistaa ruokapalvelujen toimivuutta myös mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Asiantuntijatapaamisessa korostettiin, että liiallinen keskittyminen ja riskit ohittava tehokkuusoptimointi heikentävät ruokajärjestelmän muutoskestävyyttä. Siksi tarvitaan monimuotoisuutta ruokajärjestelmän eri vaiheissa ja keskittymistä osien sijaan kokonaisuuksiin. Lisäksi joko/tai -ratkaisuja parempia ovat eri tuotantotapojen yhdistelmät: esimerkiksi solumaatalous ja agro-ekologiset ratkaisut voivat täydentää toisiaan, eivät sulkea toisiaan pois.

Kotieläintuotannon merkitys huoltovarmuudelle vaatisi vielä lisätutkimusta, samoin maatalouden kannattavuudesta huolehtiminen, mikä on keskeinen osa ruokahuoltovarmuutta. Ruoka-alalla pitää varautua myös tuotantotarvikkeiden ja tuontiruuan saatavuushäiriöihin, siksi tarvitaan ulkomaankaupan pullonkauloihin liittyvää tutkimusta.

Myös lääkealalla on tarpeen varautua saatavuushäiriöihin. Siksi pitää tarkastella kriittisesti tuotannon keskittymistä sekä varmistaa toimitusketjujen toimivuutta suhteessa kansainvälisen kaupan ja logistiikan ongelmiin. Pohdittavaksi jää, mikä on nykyisen lääkekorvausjärjestelmän ja viitehintajärjestelmän vaikutus lääkkeiden saatavuuteen mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Niukkuuden jakamisen pelisääntöjä kaivataan myös esimerkiksi siihen, millä kriteereillä ja kenelle lääkkeiden saatavuus turvataan tilanteissa, joissa tuonti, tuotanto tai jakelu häiriytyvät. Millaisilla toimintamalleilla voidaan saatavuushäiriötilanteita taklata? Kasvavana ilmiönä kansainvälinen etäkauppa vaikuttaa osaltaan lääkkeiden vähittäisjakeluun, lääkehoitoon ja varautumiseen.

Sekä ruoka- että lääkealan asiantuntijat totesivat, että huoltovarmuus elää ajassa. Uudet data- ja tekoälysovellukset muuttavat toimintakenttää. Tekoälyn käyttöä esimerkiksi riskien ennakoimiseen pidettiin todennäköisenä. Tarpeen on varautua niin lyhytkestoisiin shokkeihin kuin pitkään jatkuviin kriiseihin. Molempiin tarvitaan tutkimukseen perustuvaa tietoa ja järjestelmien hyvää muutoskestävyyttä.

Kaisa Karttunen

Kari Hyytiäinen

Vilma Sandström

Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta

Risto Kanerva

Helsingin yliopiston farmasian tiedekunta

Eläinlääkinnän huoltovarmuus on konkreettinen ruoka- ja lääkealaa yhdistävä asia.