Keikkamyynnin konkari muistelee lämmöllä Kirkaa

Muistojen albumista: Tapio Liinoja Golanilla, Hassisen Kone kultalevybileissä ja Kirka hotellin ovella 90-luvulla. 

Seppo Kahilainen seuraa yhä mitä musiikkirintamalla tapahtuu. Dex Viihteen entisen toimiston seinällä on levynkansia. Ne muistuttavat pitkästä urasta ohjelmatoimistoyrittäjänä. 

Pitkän uran ohjelmatoimistoyrittäjänä ja keikkamyyjänä tehnyt Seppo Kahilainen asuu vaimonsa kanssa edelleen Rönnyn entisessä koulussa Pihtiputaan pohjoispuolella.

Kahilainen, 69, on jäänyt eläkkeelle, mutta toisinaan hän lähtee mukaan mielenkiintoisiin projekteihin.

Tänä kesänä hän vastaa Pihtiputaan Niemenharjun matkailukeskuksen ohjelmasta. Tekemistä riittää myös eri luottamustehtävissä.

Kiireiset vuodet ovat kuitenkin takana. Nyt mennään terveyden ja jaksamisen ehdoilla.

Edellisen lehtijutun kuvassa Kahilainen hyppää laskuvarjolla. Viimeisestä laskuvarjohypystä on kolme vuotta. Yhteensä niitä kertyi lähes 2000. Aikansa kutakin.

Vapaa-ajalla Kahilainen käy katsomassa naisten lentopallojoukkue Liiga Plokin pelejä ja hän on mukana seuratoiminnassa.

Kahilainen perusti Dex Viihde Oy -ohjelmatoimiston vuonna 1985. Yritys myy edelleen keikkoja kymmenille huippuartisteille. Kahilainen on jo luopunut yhtiön osakkeista.

Kahilainen oli edesmenneen Kirka Babitzinin pitkäaikainen keikkamyyjä, manageri ja läheinen ystävä. Hän arvioi myyneensä yhteensä 1500–2000 Kirkan keikkaa.

Kirkan kuolemasta tuli kuluneeksi tammikuun 31. päivä 10 vuotta. Vuosipäivä palautti mieleen monenmoisia muistoja.

Saatuaan suruviestin aamuyöllä vuonna 2007, Kahilainen lähti kohti Helsinkiä laulajan lesken Paula Nummelan tueksi.

Hän soitti matkalta Tikkakosken lentokentälle, että on saapumassa aamulennolle hitusen myöhässä ja ilman lippua.

Tieto yllättävästä kuolemasta ei ollut vielä julkinen. Kun Kahilainen kertoi asian luottamuksella Finnairin lentokenttävirkailijoille, he viivyttivät koneen lähtöä ylimääräisellä siipien jäänpoistolla.

Matkustajakonetta pidäteltiin viisi minuuttia ja Kahilainen ehti kuin ehtikin lennolle.

”Kirka oli hyvin lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen. Hän kulki takki auki ja käsi ojossa. Ihmiset tykkäsivät hänestä, ja tuo tapaus osoittaa, että häntä arvostettiin myös ihmisenä.”

Selaamme pahvilaatikossa olevia vanhoja valokuvia. Joukossa on otoksia muun muassa Saapasjalkarockista, jota Kahilainen järjesti Pihtiputaalla vuosina 1976–1988. Maaseutufestivaalit elivät tuolloin kukoistuskauttaan.

Saapasjalkarockissa työskenteli parhaimmillaan 350 vapaaehtoista kyläläistä. Rokkijuhlat olivat siihen aikaan uutta ja ihmeellistä. Kahilainen arvelee, että monet tulivat auttamaan silkasta mielenkiinnosta.

Ajat ovat muuttuneet. Kahilainen muistelee, että 70-luvun lopussa Pihtiputaalla pidettiin outona, kun kylillä liikkui mies, jolla oli korvarengas.

”Se oli oikein puheenaiheena täällä kylällä.”

Kahilaisella, jos kellä riittäisi värikkäitä tarinoita paksuun muistelmateokseen.

”Saatan kirjata muistelmia sopivan hetken koittaessa. Se harmittaa, etten aikoinaan tallentanut materiaalia ja pitänyt esimerkiksi päiväkirjaa.”