Ihmettelyä

Ihmetyttää, miksi aina kun puhutaan maahanmuuttajista, siihen liitetään Karjalan evakot. Hehän olivat oman maan kansalaisia, jotka tuotiin pois velivenäläisen jaloista kotiin.

Olin tuolloin 9-vuotias koulutyttö. Meistä oli hauskaa Karjalasta tulleiden helppo ja hauska kielenkäyttö, sain heistä hyviä ystäviä.

Luin joskus tamperelaistuneen venäläisrouvan haastattelun, jossa oli kyse maahanmuuttajista. Hän korosti nimenomaan sitä, että karjalaiset olivat maahanmuuttajia.

Ajattelin silloin, että ehkä Venäjän maantiedossa onkin Karjala ollut osa Venäjää. Mehän emme sitä tiedä.

Evakoiden asetuttua uusille asuinpaikoilleen syntyi paljon seka-avioliittoja. Kaikki tuntemani onnistuivat, omani muun muassa.

Pika-asutustila ja pala suomaata – muu kaikki raivattiin metsästä. Kuokkimalla tehtiin pellot. Tila on nyt pojallamme.

Mieheni sanoi usein, että Venäjällä on aina uhka. Sen kanssa on pakko tulla toimeen, on liian pitkä raja.

Suomessa on paljon asumattomia tiloja. Nyt olisi uusille tulokkaille asuntoja. Meidän ikäkautemme lapset eivät ilmaiseksi mitään saaneet.

Ihminen tekee työtä elääkseen ja elää tehdäkseen työtä. Se on jäänyt mieleeni kautta elämän.

Olen 16-kesäisestä ollut työelämässä. Nyt Myel-eläke – loppu kansaneläkettä – riittää elämiseen, kun en harrasta ulkomaanmatkoja. Oma maani riittää nyt jo minulle.

Nautin kun naapureiden pihamaalla nousee lippu salkoon. Voin sanoa: Olen suomalainen.