Oikeudessa tavataan

Nykyisin näyttää vallitsevan tapa, jossa kaikesta mahdollisesta täytyy kirjoittaa laki ja säännöt.

Ongelma vain on, että asiat eivät ole yksinkertaisia ja poikkeuksia riittää aina. Silloin lakeihin jää epäselvyyttä.

Viime viikolla MT kertoi, että kuljettajien ammattipätevyyslaista on erilaisia tulkintoja.

Hämäräksi jää esimerkiksi milloin maatilan koneilla tehtävä lumenauraus ei ole enää vähäistä, vaan voidaan tulkita päätoimiseksi työksi.

Lakiin ei ole kirjoitettu rajaa kuinka paljon sivutoimella voi ansaita.

Toinen esimerkki epäselvästä laista on vesilaki. Vuoden 2012 alusta vesilaki on edellyttänyt ilmoittamaan muusta kuin vähäisestä ojituksesta elykeskukseen.

Lain perusteluissa todetaan, että vähäinen ojitus voi kattaa vain pinta-alaltaan vähäisiä alueita. Pinta-alaa ei kuitenkaan ole hehtaarimääräisesti määritelty.

Lisäksi selvisi, että eri elykeskukset tulkitsivat lakia eri tavoin.

Pahimmillaan epäselvät pykälät johtavat siihen, että tulkinnat haetaan vasta oikeussalissa riitojen kautta.

Se ei vaikuta kovin järkevältä lainsäätämiseltä.

Selkeä ja varma tulkinta lain sisällöstä pitäisi länsimaassa saada viranomaisilta heti lain tultua voimaan.

Vesilaista elykeskukset hakivat yhteistä linjaa vielä vuosi sen voimaan tulon jälkeen.

Tilannetta ei helpota se, että hallinto tiedottaa uusista laeista hyvin heikosti. Jos jokin lehtijuttu jää huomaamatta, ei asiasta tiedä välttämättä mitään.

Moni viljelijä kertoi MT:n lehtijutun vesilaista olleen ensimmäinen kerta, kun koko laista kuuli, vaikka laki oli jo ollut voimassa yli vuoden.

Myös elykeskukset totesivat, että tiedotusta olisi voinut olla enemmän.

Kun tiedotusta ei hoideta kunnolla, voi kenestä vain tulla rikollinen huomaamattaan.

Vaalien lähestyminen on herätellyt poliitikot puhumaan byrokratian vähentämisestä.

Tekoja ei vielä ole juuri näkynyt.

Täytyy myöntää, että säännösten purkaminen on vaikeaa, koska byrokratiaa perustellaan usein ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin turvaamisella. Kukapa niitä haluaisi heikentää.

Kun byrokratian vähentämisestä vallitsee ilmeisen yhtenäinen tahto, voisi nyt odottaa, että tästä eteen päin poliitikot eivät enää lisää päätöksillään byrokratiaa.

Ensimmäinen askel voisi olla vuosi, jonka aikana yrittäjiltä ei vaadittaisi yhtään uutta paperin täyttämistä tai täydennyskoulutusta.

Maataloustuissa pykälien epäselvyys ja heikko tiedottaminen näkyvät päivittäin.

Moni viljelijä pelkää, että rikkoo sääntöjä tietämättään. Maatalousbyrokratia uuvuttaa viljelijöitä ja voi pahimmillaan ajaa heidät lopettamaan koko työn.

Siinä ei paljon työurat pitene, kun hallinnolla ajetaan yrittäjät piippuun.

Kummastusta herättää myös, kun ensi vuoden tukisäännöt eivät näytä valmistuvan millään.

Ensi kesän lannoiterajoista ei ole vieläkään tietoa. Hyväksyttävistä kesantoaloista ja viherryttämisvaatimuksista tietoa irtoaa tipoittain.

Mavi kehui kertoneensa ensi vuoden tukimaksujen siirtymisestä hyvissä ajoin.

Moni velallinen viljelijä tuskin piti tiedotusta kovin aikaisena, jos ensi vuoden lyhennykset oli jo laskettu vanhan maksuaikataulun mukaan.