Suomi ei ole laajakaistojen takapajula

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 25.1.2020, että Suomessa on EU:n huonoimmat maaseudun nopeat laajakaistat. Päätelmä on tehty komission raportin perusteella ottamalla huomioon ainoastaan huippu­nopeat kuituyhteydet. Tämä ei anna oikeaa kokonaiskuvaa Suomen viestintäverkkojen tilanteesta.

Sama selvitys kertoo, että yleisesti kiinteän laajakaistan saatavuus maaseudulla on 5,6 prosenttia alle EU-keskiarvon, mutta mobiilisti nopea laajakaistayhteys on saatavissa kaikkialle – myös maaseudulla.

Teknologinen kehitys on juuri tällä hetkellä ripeää. Valo­kuituverkkoja rakennetaan niin haja-asutusalueilla kuin taajamissakin, ja 5G-verkko on avattu jo yli 70 paikkakunnalla. Vaikka verkkorakentaminen aloitetaan sieltä, missä yhteyksien käyttäjiä on eniten, leviää uusin tekniikka myös maaseudulle.

Teleyritysten mukaan vuoteen 2025 mennessä 5G-verkko kattaa valta­kunnallisesti suomalaiset kotitaloudet. Suomi on suuri ja harvaan asuttu maa, jonka asukkaista yli 72 prosenttia asuu kaupunkialueilla. Valokuituverkon rakentaminen tarkoittaa aina maankaivuu­töitä, ja verkon rakennuskustannukset saattavat maantieteellisissä oloissamme muodostua suuriksi.

Kaikilla Suomessa tulee olla toimivat yhteydet, jotka riittävät käyttäjiensä tarpeisiin. Teknologia, jolla yhteydet rakennetaan, on kuitenkin voitava valita järkiperäisesti kysynnän ja kustannusten perusteella. Liikenne- ja viestintäviraston vuosittaisen tutkimuksen perusteella yli 60 prosenttia vastaajista ei ole innostunut kiinteän laajakaistan hankkimisesta, ja viimeiset kolme vuotta hankintakiinnostus on laskenut.

Suurin osa valokuitu­liittymästä kiinnostuneista olisi valmis maksamaan siitä alle tuhat euroa. Parantamalla digitaalisia palveluja ja kasvattamalla niiden kysyntää kasvatetaan myös tarvetta entistä paremmille laajakaistayhteyksille. Yhteiskunnan kannalta digitaalisten ratkaisujen edistäminen on tehokkainta ja kannatettavinta tukipolitiikkaa.