Kaupan valikoiva todellisuus

SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine opetti jälleen, miten ruokakauppaa tehdään (MT 21.8.). Hänen mukaansa suomalaisen ruuan (=maatalous) tulevaisuus ratkeaa myytyjen määrien kautta. Tuottajahinnan hän ohittaa sujuvan aktiivisesti.

Suomalaisen maatalouden tulevaisuus näyttää koko ajan vahvemmin olevan pienemmissä volyymeissä, erikoistuneemmissa tuotteissa ja korkeammissa hinnoissa. Kun korkealaatuisesta tuotteesta ei kaupan keskusliikkeissä haluta maksaa kunnollista hintaa, niin vaihtoehdoksi on jäämässä uusien markkinoiden hakeminen.

Volyymi ei ole ratkaisu, vaan hinta, nykyistä parempi hinta. Vai myyvätkö Lidlin ja Osuuskaupan johtajat kaupoissaan kovin kauaa tuotetta, jota menee pilvin pimein kaupaksi, mutta tappiota tulee joka myydystä yksiköstä? Suomalaisen ruuan arvostuksella ei makseta yhtään laskua, ne maksetaan euroilla. Ja euroja tulee riittävästi vain nostamalla tuottaja­hintoja reippaasti ja kaikissa tuotantosuunnissa.

Lidlin ja Osuuskaupan polkumyyntikampanjat eivät arvosta ruokaa, ruokaturvaa eikä suomalaista maataloutta. Suomalaisen elintarviketeollisuudenkaan ei tule jäädä isojen kauppaketjujen panttivangiksi. Siinä draamassa selviytyjiä on vain yksi ja se ei ole suomalainen ruoka.

Tosin HK viimeisimpänä osoitti uusilla vegetuotteillaan, ettei sillekään kotimaisuus ole kovin tärkeää.