Tavattaisiinko somessa?

Filosofian tohtori Ari Haasio vertaa internetiä kirjapainon keksimiseen – molemmat mullistivat maailman.

Lähtökohtana ei ole enää se, missä ihminen asuu, vaan mistä hän on kiinnostunut. ”Täältä maaseudulta ja Helsingin keskustasta on virtuaalisesti yhtä pitkä matka New Yorkiin”, Haasio toteaa lapualaisessa kahvilassa istuessaan.

Haasio on seurannut internetiä ja sosiaalista mediaa niin opettajana, tutkijana kuin tietokirjailijana.

Suurin murros on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana, kun älypuhelimet sovelluksineen ovat yleistyneet. Tilastokeskuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista omistaa älypuhelimen.

”Puhelin ei ole enää pelkästään soittamista varten. Se on samalla henkilökohtainen tietokone, jolla viihdytetään itseä.”

Facebook on Suomen käytetyin sosiaalisen median palvelu yli 2 miljoonalla käyttäjäprofiilillaan.

Haasio korostaa, että sosiaalinen media on palvelukirjoltaan hyvin laaja ja Facebook on vain pala sitä.

”Sosiaalisen median määrittely on oma lukunsa. Moni ei edes tajua käyttävänsä sosiaalisen median sovelluksia etsiessään tietoa Wikipediasta, lukiessaan harrasteblogia tai sanomalehtien verkkosivujen keskusteluja.”

Digitaaliset palvelut kehittyvät kovaa vauhtia, eivätkä kaikki yritä tai halua pysytellä kärryillä. Haasio muistuttaa, että some-palvelujen käyttö on jokaisen oma valinta.

”Lähes joka kunnasta löytyy uimahalli, mutta ei sinne ole kaikkien pakko mennä uimaan.”

Ari Haasio asuu Kauhajärven kylällä, noin 30 kilometrin päässä Lapuan keskustasta. Hän on seurannut läheltä, kuinka oma kyläyhteisö hyödyntää sosiaalista mediaa.

”Kylän Facebook-sivuilla tiedotetaan niin lentopallon peluusta, pyhäkouluista, tansseista, jäteasioista kuin karanneista koirista. Facebook on hieno ja moneen taipuva tapa tuoda esille kylän omaa tekemistä.”

Sosiaalinen media on tärkeä markkinointikanava monelle pienelle maaseutuyritykselle. Haasio sanoo, että pelkän some-markkinoinnin varaan ei kannata laskea liikaa ja sen hyödyntämisessä tarvitaan usein ammattiapua.

”Sosiaaliseen mediaan meneminen ei saa olla itseisarvo. Ja kun sinne mennään, sitä on osattava hyödyntää oikein. Hoitamaton Facebook-sivusto luo negatiivista imagoa ja saattaa kääntyä jopa itseään vastaan.”

Netinkäytön perusasiat kuuluvat kansalaistaitoihin. Suomalaisten verkkokäyttäytymisessä on parannettavaa.

Erityisen ikävänä ilmiönä Haasio pitää verkossa lisääntynyttä vihapuhetta ja rasismia. Siihen syyllistyvät usein kansalaiset, jotka käyttäytyvät muutoin hyvin.

Sosiaalisen median foorumeilla vaaditaan tarkkaa pelisilmää.

”Pitää ymmärtää, että mikä on soveliasta käytöstä yhdessä nettiympäristössä, ei ole välttämättä toisessa. Samalla tavoin ihminen käyttäytyy eri tavalla Linnan juhlissa kuin ollessaan kavereidensa kanssa mökillä.”

”Toisaalta, kun meidän kansanedustajat ja ministeritkään eivät aina osaa käyttäytyä somessa, niin miten tavallinen kansalainen osaisi”, Haasio pohtii.

Verkkokäytökseen Haasiolla on yksinkertainen neuvo: Älä koskaan sano julkisesti mitään sellaista, mitä et olisi valmis sanomaan kadulla vastaantulevalle ventovieraalle.

Haasion mukaan kannattaa myös miettiä, mikä on fiksua ja tarpeellista päivittämistä.

Hän kannustaa perustamaan pienempiä ryhmiä Messengeriin ja WhatsAppiin. Niissä perheenjäsenet voivat keskustella henkilökohtaisista asioista intiimisti ja suoraan.

Haasio on tehnyt väitöskirjan ja kirjoittanut lukuisia teoksia netistä ja sosiaalisesta mediasta. Parhaillaan työn alla on verkkorikoksista kertova teos.

”Verkkomaailma on reaalimaailman peili. Reaalimaailmassa on paljon ihanaa, mutta myös paljon pahaa”, hän toteaa.

Kesällä ilmestyneessä Koukussa nettiin -kirjassaan Haasio pohtii internetin tuomia uhkia. Runsas netin käyttö voi kehittyä riippuvuudeksi.

Se, että viettää paljon aikaa verkossa, ei Haasion mukaan automaattisesti tarkoita sitä, että olisi nettiriippuvainen.

”Kyse on enemmänkin siitä, että ihminen on addiktoitunut tiettyyn asiaan ja netti palvelee sen riippuvuuden tyydyttämisessä. Moni on koukussa esimerkiksi rahapeleihin. Netissä on helpompi pelata kuin marketin eteisessä ja riippuvuus helpompi salata.”

Haasio ei ole huolestunut kännykkää räpläävästä nuorisosta. ”Pikaviestisovellukset ovat nuorille luonteva ja tärkeä tapa kommunikoida. Nuoret visualisoivat elämäänsä paljon: ottavat kuvia ja lähettävät niitä kaveriryhmilleen. He osaavat käyttää kännykkää myös uuden oppimiseen.”

Pokemoneja jahtaavia nuoria nähdessään Haasio ilahtuu. ”Minusta Pokemon Go -mobiilipeli on hieno asia. Se on hauskaa liikkumista ja yhdessä olemista. Minun mielestä se ei ole muusta pois kuin kotona löhöämisestä.”

Ari Haasio: Koukussa nettiin – internetin uhkia – Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Kustannusosakeyhtiö Avain, 2016.