Somekampanjoissa käytetään keskosena syntyneitä karitsoja ja riutuneita hevosia – mihin avustusrahat menevät?
”On pakko miettiä, että jos lähetän rahaa intialaisten aasien auttamiseen, olenko itse ihan aasi? Suomessa rahan kerääminen vaatii luvat ja rahankeräyslupa taas edellyttää tiettyjä asioita”, kirjoittaa Veera Ahlgrén.
Mihinkähän kärsivien eläinten hyväksi kerätyt rahat lopulta menevät?16.11.202413:11
Huomaan, että rahankeräyskampanjat eläinten auttamiseksi herättävät minussa tunteita. Ilmeisesti Facebookin algoritmikin on tämän haistanut, vaikka en ikinä avaa linkkejä juuri siksi, ettei niitä ilmestyisi syötteeseeni aina vain lisää ja lisää.
Tänään tarjolla olisi ollut keskosena syntyneen karitsan eläinlääkärikuluissa avustaminen, ulkomailla. Myös huonossa kunnossa pelastetun kissan eläinlääkärikulujen keräämiseen oli perustettu oma sivusto. Tämäkin oli ulkomainen.
Minulle tarjottiin myös mahdollisuus auttaa intialaisia aaseja sekä huonosti kohdeltuja hevosia.
Delfiinejä voi pelastaa tilaamalla rannekorun, susia voi pelastaa ostamalla takin. ”Every coat helps to save a wolf”, herätti aika paljon kysymyksiä, jotka ovat edelleen avoimia johtuen jyrkästä suhtautumisestani noiden linkkien avaamiseen.
Minulle tarjottiin myös mahdollisuus auttaa intialaisia aaseja sekä huonosti kohdeltuja hevosia.
Mielenkiintoisin keräyskohde tänään olivat kuitenkin muurahaiskävyt, joiden olemassaoloa tällä planeetalla en rehellisesti sanoen enää edes muistanut. Ilmeisesti maailmalla näitä sympaattisen näköisiä muinaisjäänteitä pyydystetään ja tapetaan ruuaksi, mikä on tietenkin todella ikävää.
Videot aivan loppuun riutuneista ja ontuvista hevosista, ukrainalaisten koiratarhojen koirista ja loisten peittämistä kissanpennuista herättävät totta kai myötätunnon ja halun tehdä jotain.
Samalla ne kuitenkin herättävät kysymyksiä. Tässä yksi: Paljonko yhden kissan tai karitsan eläinlääkärikulut ovat, ja laitetaanko kansainvälisesti mainostettu keräystili kiinni siinä kohtaa, kun ne kulut on katettu? Ei? Mihin loput rahat mahtavat mennä?
On pakko myös miettiä, että jos lähetän rahaa intialaisten aasien auttamiseen, olenko itse ihan aasi? Suomessa rahan kerääminen vaatii luvat ja rahankeräyslupa taas edellyttää tiettyjä asioita.
Kuten sen, että rahat on käytettävä siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerätty. Saattaapi olla, että muualla maailmassa nämä asiat voivat olla hieman löperömmin säädeltyjä.
Herää myös kysymys, joka on aina yhtä sopimaton esittää, mutta esitän sen silti taas kerran: olisiko joissain tilanteissa, joissa eläin on fyysisesti ja psyykkisesti pahasti traumatisoitunut ja silminnähden aivan loppu, inhimillisempää päästää se pois? Varsinkin, jos varoja sen kuntouttamiseen ei ole.
En ole myöskään ihan täysin ymmärtänyt sellaisten eläinten vanhainkotien ja logiikkaa, jotka toimivat lahjoitusvaroin. En siksi, etteikö olisi hienoa antaa eläimelle arvokas loppuelämä ja uusi mahdollisuus. Mutta eläinten, varsinkin vanhojen ja sairaiden, hoitaminen tulee aina hintoihinsa.
Mitä jos yhtäkkiä lahjoituksia ei tulekaan tarpeeksi tai ne jostain syystä loppuvat kokonaan?
Jos tietäisin, että oma lompakko ei tule kestämään sellaista eläinlaumaa, joka pihassani seisoo, en uskaltaisi ottaa enempää. Koska vastuu on aina lopulta sillä, joka eläimen on itselleen ottanut.
En sano, että älä lahjoita. Sanon, että mieti mihin lahjoitat ja minkälaista toimintaa haluat tukea. Meneekö apu perille vai olisiko jossain lähempänä ehkä kohde, jota voisit konkreettisesti auttaa?
Meillä on Suomessa kissatalot täynnä kodittomia kissoja.
Myös naapurin mummolla saattaa olla nälkä. Kaikki apua tarvitsevat vaan eivät osaa markkinoida tehokkaasti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
