Kirjalaituri

”Muistelen, että olin kolmen kaupan ja kaljakioskin rinnalla tärkeä paikka. Tässä kököttelin aamu- ja iltalypsyt. Vähän jo vanhuuttakin natisin. Vaan eivät ne pientilallisten tonkat paljon painaneet.

Oli se mukavaa kuunneltavaa, kun muijat juorusivat. Ei kaikki yhtä aikaa ja keskenään, vaan erikseen ja valikoiden tarinan kohteita. Olin kylän keskiössä.

Kunnes kylälle ei jäänyt yhtään pientilan lehmää. Ne alkoivat ’järkiperäistää’ suomalaista maitotaloutta.

Niin, että mitä nyt, siis sen jälkeen, kun olin toimettomana. Ei juuri muuta kuin täyskäännös. Oikeastaan ne tekivät minut uudestaan. Maitoa en ole nähnyt. Tankkiauto ajaa ohitse.

Uusi aikakausi on, ja nyt on mukavaa. Jouluksi ne tonkan tilalle tuovat joulupukin ja kesäkaudeksi kirjaston. Lukutottumuksia on tullut, ja kyllähän minulle voisi jo keksiä uuden nimen. Voisin olla nykyaikaan sijoitettu Muistolaituri.”

Ajatteli entinen maitolaituri

Euran Mannilassa