Suomen nobelistit

Artturi Ilmari Virtanen on Suomen ainoa tieteen nobelisti, kuten hänen ja Valion yhteisen juhlavuoden avajaisissa keskiviikkona todettiin. Syksyllä tulee 70 vuotta kemian Nobelista 1945.

Muut Suomen nobelistit ovat Frans Emil Sillanpää kirjallisuudessa 1939 ja rauhan Nobelin 2008 saanut Martti Ahtisaari.

Niin on, mutta varautukaa hiuksenhalkojaisiin nobelistien määrästä. Jos syntyperä riittää, toinenkin alun perin suomalainen on saanut tieteen Nobelin. Ja jos yhteisöille myönnetyt rauhanpalkinnot otetaan mukaan, joku voi väittää suomalaisia nobelisteja olevan jopa yli 20 000.

Se ei muuta sitä, että A.I. Virtanen on ainoa Suomen kansalaisena tieteen Nobelin saanut.

Maaseutu voi olla ylpeä Suomen tieteen Nobelista. Virtanen sai sen maatalouteen ja ruokateollisuuteen liittyvistä keksinnöistä, nimikirjaintensa mukaan nimetyistä aiv-rehusta ja aiv-voisuolasta.

1920-luvun puolivälissä kehitetty voisuola esti voin maun pilaantumisen, kun sitä vietiin Englantiin huutokaupattavaksi. Suolan resepti oli sotiin asti varjeltu ja kadehdittu salaisuus. Se oli aikansa valiovoita, kuten voinvientiyritykselle Valio-nimen 1905 antaneet perustajat olivat ajatelleetkin.

Aiv-rehu puolestaan antoi mahdollisuuden lisätä maidontuotantoa ja siten voin vientiä. Kun aiemmin talvet olivat lähinnä lehmien hengissä pitämistä, aiv-rehulla ne saatiin pysymään terveinä ja herumaan maitoa.

Aikanaan siitä tuli sitten ongelmakin, kun maailmalla voin hinta aleni eikä vienti enää ollut kannattavaa. Mutta ennen sotia voi oli eräänlainen Suomen Nokia, parhaimmillaan kymmenen prosenttia viennistä.

Ylpeä Nobelista voi olla myös Valio, osuusmeijerien yhtiö. Sen laboratoriossa A.I. Virtanen teki elämäntyönsä. Laboratoriota hän johti lähes 50 vuotta 1921–1970.

Laboratorion perustamisesta Valio päätti 1916. Perusteluna oli, että vain tieteen avulla voidaan pärjätä kilpailussa. Perustajat ymmärsivät myös, ettei tuloksia tule välttämättä heti.

Perinne on jatkunut. Valio on uudemmalla ajalla kehittänyt muun muassa laktoosittomia tuotteita, vauvanruokia ja hyviä bakteereja sisältäviä funktionaalisia elintarvikkeita.

Se toinen suomalaissyntyinen tieteen nobelisti on Ragnar Granit. Hän sai lääketieteen palkinnon 1967 silmän toimintaa koskevista tutkimuksista. Palkinnon jakoivat yhdysvaltalaiset Haldan Hartlin ja George Wald.

Granit syntyi Riihimäellä vuonna 1900. Hän oli Helsingin yliopiston fysiologian professori vuodesta 1937. Hän sai lukuisia tarjouksia ulkomailta. Välirauhan aikana hän siirtyi Ruotsiin ja sai Ruotsin kansalaisuuden 1941.

Granit aloitti Nobel-palkinnon tuoneet tutkimukset Suomessa. Itse hän arvioi, että jos palkinto pitää lukea jollekin maalle, se kuuluu puoliksi Suomelle ja Ruotsille.

Rauhan Nobelin on suomalaisista nimi mainiten saanut Martti Ahtisaari. Palkinto on kuitenkin jaettu muutaman kerran yhteisöille, ja parissa niistä on ollut mukana suomalaisakin.

1988 rauhanpalkinnon saivat YK:n rauhanturvaajat. Suomalaisia YK:n rauhanturvaajina oli tuolloin ollut noin 20 000.

Rauhanturvaajien palkinnon vastaanottivat YK:n pääsihteeri ja kolme rauhanturvaajaa. Yksi heistä oli suomalainen kapteeni Timo Kattelmäki.

Rauhan Nobelin on saanut myös hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, jaettuna Al Goren kanssa 2007. IPCC:ssä on tutkijoita ympäri maailman.

Palkinnon vastaanottajaksi arvottiin paneelin puheenjohtajan lisäksi 25 muuta paneelin jäsentä. Yksi heistä oli suomalainen tutkija Riitta Pipatti.

Virtanen tavoitteli rauhaa omalla tavallaan. Hän kehitteli ennen sotia polttopullon eli Molotovin cocktailin sytytysmekanismia.

Polttopullo sinänsä oli vanha keksintö. Perusmuodossa sen ympärillä oleva rätti sytytetään ennen heittämistä, ja sisällä oleva polttoaine syttyy pullon särkyessä. Suomen armeijassa Eero Kuittinen keksi käyttää sytyttämiseen pulloon kiinnitettyjä jättitulitikkuja.

Virtasen kehittämässä sytytysmekanismissa pullon sisällä oli ampulli, joka särkyi samalla kuin heittopullokin. Kun ampullin aine ja pullon sisältämä polttoaine joutuivat kosketukseen, polttoaine syttyi räjähdysmäisesti.