Juhannuksen ruusut

Moneen kasviin liittyy vahvoja tunnesiteitä, mutta yksi on suomalaispihoilla yli muiden: valkokukkainen juhannusruusu, jonka kukkiva kuohu puhkeaa parahiksi keskikesän juhlaan.

Oikeana juhannusruusuna pidetään puhtaan valkoisin kukin kukkivaa pimpinellaruusua Rosa pimpinellifolia ’Plena’, jonka piikkisten versojen lomaan avautuvat kukinnot ovat löyhästi kerrotut ja tuoksuvat. Juuri makeankirpeä tuoksu on omiaan lisäämään juhannusruusun tenhoa.

Käsitys juhannusruususta on aikojen saatossa kuitenkin vaihdellut. Niinpä juhannusruusuiksi on saatettu kutsua kaikkia juhannuksen tienoilla tai heti heinäkuun koittaessa kukkivia pimpinelloja. Jos vanha käsitys edelleen olisi vallalla, voitaisiin juhannusruusuiksi nimittää jopa yli 50 eri ruusupensasta, joiden joukossa on niin valkokukkaisia, keltaisia kuin hempeän punakukkaisiakin lajikkeita. Yhteistä niille on talvenkesto ja hyvä sopeutumiskyky.

Useat juhannusruusun sukulaisista ovat kotiutuneet meille jo 1800-luvulla, jolloin koristekasvit elivät vahvaa tulemista. Komeita ruusuja ja muita puutarhojen hienouksia saatettiin tuottaa tuttavilta ja taimitarhoilta aina Keski-Eurooppaa ja Pietaria myöten. Nykyisin näistä ajoista muistona ovat enää vahvimmat ja meillä parhaiten menestyvät kasvit.

Talvenkestävä pimpinellaryhmä elää silti jatkuvasti. Vanhoja löytöruusuja on aivan viime vuosina otettu uudelleen taimikasvatukseen, onpa joukkoon tullut myös täysin uusia jalostustyön tuloksia. Etenkin kirkkaanpunaiset kukat sävähdyttävät tutun juhannusruusun rinnalla.

Yksi uusista menestyjistä on meille 1990-luvulla Saksasta rantautunut ’Red Nelly’, jonka vahva punainen hehku on periytynyt myös uudelle, Suomessa jalostetulle ’Tove Jansson’ – ruusulle. Muumiruusun ja muiden tulokkaiden myötä saattaakin kesäisten pihojen perinteinen loisto saada yhä leiskuvampia sävyjä.