Susiongelma pitää ottaa tosissaan

Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa kytee susikriisi. Susikanta on kasvanut liian suureksi, ja ravinto on vähissä. Käytännössä se näkyy siinä, että sudet pyörivät asutuksen lähellä. Meillä Nivalan Haapaperällä on pitkin syksyä ollut tiedossa ihan asutuksen keskellä liikkuva susilauma, josta on näköhavaintoja.

Alueella vuosia asustanut kauriskanta on nyt syöty ja käytännössä myös hirvet. Nyt saamme sitten pelätä, mitä seuraavaksi.

Kannanhoidollista metsästystä ja häiriöksi olevien susien kaatamista vastustavat ovat yleensä muualta, useimmiten Etelä-Suomen kaupungeista. Katuvalojen ja ihmisvilinän keskeltä on helppo vaatia petojen suojelua, kun itse ei tarvitse kulkea pimeitä metsätaipaleita kouluun.

Kannanhoidollisesta metsästyksestä on paljon kokemusta karhun ja ilveksen osalta. Meilläkin on ilveskantaa pidetty kurissa kohdentamalla metsästys niihin yksilöihin, jotka ovat liian rohkeita ja tulevat ihmisasutuksen keskelle. Järjestelmä on toiminut hyvin, ilvesten ja ihmisten rinnakkaiselo sujuu moitteetta.

Tämä olisi mahdollista susienkin kanssa, jos vain kannan rajoittaminen sallittaisiin.

Susialueen keskellä kulkevaa tietä myöten lapset eivät uskalla liikkua yksin. Ne, joilla on mahdollisuus, kulkevat jonkun kyydillä. Kyytihakemus täytynee minunkin tehdä, koska neljän suden lauma on tuossa käytännössä takapihalla ja linja-autolle matkaa yli kilometri.

Toinen vaihtoehto on tietenkin, että joku susien suojelijoista tulee kävelemään kylämme lasten kanssa koulumatkat. Telttaleirithän näkyvät järjestyvän ennätysajassa ainakin silloin, kun pitää suojella eläimiä metsästäjiltä. Kai ne nousevat yhtä nopeasti, kun lapsia pitää suojella pedoilta.

Heitän nyt metsästäjille haasteen: Lopettakaa kaikki metsästäminen, siis ihan kaikki, Vaasa–Kuopio-linjan eteläpuolelta. Kun syötävä täältä pohjoisempaa loppuu, houkuttelee runsas riistakanta sudetkin kohti etelää. Lisäksi väki oppii ymmärtämään, miksi niiden koiraraukkojen kanssa siellä metsässä liikutaan.