Sata kirjaa myöhemmin

Mielipide

10.11.201817:15

Kolumni

Laura Kuivalahti

Latasin puhelimeeni maksullisen äänikirjapalvelun vähän yli vuosi sitten. Aiempi kokemukseni äänikirjoista rajoittui lapsena kuunneltuihin satukasetteihin ja yhteen Yle Areenasta suurella työllä ja vaivalla kuunneltuun klassikkoon.

Näiden neljäntoista kuukauden aikana olen kuunnellut yli sata äänikirjaa, mikä tarkoittaa satojen tuntien edestä tarinoita.

Kuuntelen äänikirjoja kun siivoan, kokkaan, pyöräilen, pesen hampaita ja silitän lakanoita. Olen pyhittänyt äänikirjoille lähes kaikki hetken, jolloin en tarvitse korviani mihinkään muuhun.

Äänikirjat tuovat iloa niihin arkisiin rutiineihin, jotka on pakko tehdä, mutta joihin ei kiinnitä sen kummempaa huomiota. Keittiön tasoja jynssätessä tai porkkanoita kuoriessa voi tehdä kirjamatkan minne tahansa.

Elän jatkuvassa ahdistuksessa sen tosiasian kanssa, etten milloinkaan ehdi lukea edes puolia kaikista maailman hyvistä kirjoista. Äänikirjojen avulla olen pystynyt yli kaksinkertaistamaan sen kirjamäärän, johon pystyn vuodessa perehtymään.

Myönnettävähän se toki on, että ei kirjan kuunteleminen aivan lukemista vastaava kokemus ole. Joskus ajatus harhailee ja pätkä tekstiä menee ohi korvien, mutta kyllä juonen syrjässä pysyy aina kiinni.

Minulla on tapana säästää kaikkein mehukkaimmat kirjat itse luettaviksi, mutta äänikirjoista en olisi enää valmis luopumaan.

Tähän kelkkaan voi jokainen hypätä aivan ilmaiseksi kirjastokortin avulla!

Lue myös:

Äänikirjapalvelut kilpailevat asiakkaista omilla tuotannoilla ja yksinoikeudella – "Tämä vuosi on läpimurto äänikirjoille"