Itseään toteuttava metropoliennustus
Jukka Koivula: Metropolikehitys esitetään vääjäämättömänä tapahtumaketjuna, jonka vastustaminen on hyödytöntä.7.3.201601:00
Sanotaan, että Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan.
Kun seuraa viime vuosina alue- ja metropolipolitiikan ympärillä käytyä keskustelua, on vanhaan viisauteen helppo yhtyä.
Pääkaupunkiseudun ennustetaan kasvattavan väkilukuaan jopa puolella miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. 35 vuoden kuluessa Suomi siis kehittyisi huomattavasti nykyistä metropolikeskeisemmäksi valtioksi.
Vaikka pääkaupunkiseudun ennustettu kasvu selittyy osittain maahanmuutolla, kulkisivat muuttovirrat pääsääntöisesti maakunnista metropoliin.
Väestön keskittyminen eteläisimpään Suomeen merkitsisi useimpien maakuntien kiihtyvää autioitumista. Useat maakuntien keskuskaupungitkin alkaisivat menettää väestöään, maaseudusta puhumattakaan.
Metropolikehitys esitetään usein luonnonlain kaltaisena tapahtumaketjuna, joka on vääjäämätön ja jonka vastustaminen on hyödytöntä.
25:n viime vuoden aikana Suomessa perinteisesti vahva aluepolitiikka onkin hiipunut.
Poliittisten päätösten merkitys alue- ja yhdyskuntarakenteen muotoutumisessa näyttelee kuitenkin edelleen merkittävää roolia.
Metropoli-Suomea profetoivat äänekkäimmin ne asiantuntijat, jotka suhtautuvat itse innokkaasti metropolikehitykseen. Myönteisiin kasvuennusteisiin vetoamalla pääkaupunkiseudun kehittämishankkeisiin saadaan lypsettyä valtavia summia julkista rahaa.
Tänään suunniteltu ja rahoitettu on huomisen todellisuutta.
Tällöin voidaan puhua itseään toteuttavasta metropoliennustuksesta.
Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, joka jyllää teollisissa ja jälkiteollisissa yhteiskunnissa.
Kaupungistumiskehityksessä on myönteisiä puolia, kuten talouskasvun vauhdittuminen.
Rajussa, poliittisin päätöksin kiihdytetyssä kaupungistumisessa on myös kosolti kiperiä lieveilmiöitä.
Pitkien etäisyyksien Suomessa uhkana on palveluiden karkaaminen yhä kauemmas. Jos palvelut viedään taloudellisen tehokkuuden nimissä maaseudulta kauas keskuksiin, ei voida enää miltään osin puhua kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta.
Metropolikehitys johtaa myös ennennäkemättömään varallisuuden uusjakoon.
Kun muuttoliike käy suuriin kaupunkeihin, asuntojen ja omistusten arvo reuna-alueilla romahtaa. Samalla asuminen keskuksissa muuttuu sietämättömän kalliiksi.
Kuviosta hyötyy eniten keskuskaupunkien omistava luokka. Suurimpina häviäjinä ovat kaupunkien ja maaseudun vähävaraiset.
Metropolipolitiikalle on vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudun kehittäminen on tärkeää, mutta lähtökohtana ei voi olla, että samalla koko muu Suomi ehkä Tamperetta ja Turkua lukuun ottamatta lyödään laimin.
Maakuntien Suomessa on huima potentiaali, jos maakuntakeskusten, aluekeskusten sekä niitä ympäröivän maaseudun ominaispiirteet ja vahvuudet tunnistetaan.
Suomen 18 maakuntaa ovat riittävän vahvoja vastaamaan omasta maakunnallisesta itsehallinnostaan.
Äärimmäisen tärkeää on, että maakunnille annetaan nyt hallituksen maakuntauudistuksen yhteydessä aitoa poliittista valtaa ja verotusoikeus.
Valojen sammuttaminen puolesta Suomesta käy meille aivan liian kalliiksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
