TEM ja Sunabacka uskovat suomalaisen sellun tulevaisuuteen

Toimittaja Jarmo Palokallio tulkitsi (MT 2.4.) Metsäteho Oy:n seminaarissa pitämäni esityksen pohdintoja tavalla, joka antoi liian yksioikoisen kuvan työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) teollisuuspoliittisista ja erityisesti selluteollisuuden tulevaisuutta koskevista näkemyksistä.

Metlan laskelmien mukaan voisimme lisätä ainespuun hakkuita Suomessa noin 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa ja kaksinkertaistaa metsähakkeen korjuuta. Metsätehon tilaisuudessa yritin taustoittaa kysymystä, mitä tämän potentiaalin hyödyntäminen edellyttäisi.

Jotta metsien hakkuumahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää, tarvitaan riittävää lopputuotteiden kysyntää, teollisuutemme hyvää kilpailukykyä sekä riittävää ja vakaata puun tarjontaa.

Sellumarkkina kasvaa noin 2–3 prosenttia vuodessa, ja oletettavaa on, että tämä trendi jatkuu myös tulevaisuudessa. Kuidun kysyntä kasvaa, koska kehittyvien maiden paperin kulutus kasvaa. Samoin kasvaa myös muiden markkinoiden pehmo- ja erikoispapereiden sekä pakkausmateriaalien kysyntä.

Samanaikaisesti kierrätyskuidun määrä vähenee, kun paperin kulutus laskee. Suomalaiselle sellulle on avautumassa aivan uutta käyttöä muun muassa tekstiiliteollisuudessa, kemian- ja energiateollisuudessa sekä erilaisina biomateriaaleina. Sellun kysynnän kehitys näyttää siis hyvältä.

Lyhytkuituista sellua tuotetaan yhä enemmän Etelä-Amerikan tehtaissa, mutta siellä kustannustaso on merkittävästi noussut, eikä tämä tuotanto suoraan ole uhka meidän pitkäkuituiselle havusellullemme.

Suomen selluteollisuuden kilpailukyky on viime vuosina parantunut merkittävästi esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.

Suomi pystyi viime vuonna lisäämään sellun vientiä 11 prosentilla, kun Ruotsin vienti samaan aikaan väheni.

Tästä huolimatta on edelleen ensiarvoisen tärkeää, että Suomi pyrkii parantamaan kilpailukykyään.

Myös puun tarjonta on Suomessa parantunut merkittävästi. Viime vuonna puuta myytiin ja hakattiin melkein yhtä paljon kuin korkeasuhdannevuonna 2007.

Alustavien arvioiden vuonna 2013 käytettiin ennätysmäärä nimenomaan suomalaista puuta, kun lasketaan kaikki aines- ja energiapuu yhteen.

Uskon edellä kuvatun perusteella vakaasti sellun tulevaisuuteen. Samaa osoittavat TEM:n teollisuuspolitiikkatyössä tehdyt laskelmat. Investointien saamiseksi tarvitaan edelleen panostuksia metsätalouden ja -teollisuuden toimintaedellytysten parantamiseen, kehittämällä esimerkiksi yrittäjämäistä metsänomistusta ja puukauppa. Meidän ei välttämättä edes kannata tavoitella tänne yli miljoonan tonnin maailmanluokan sellutehdasinvestointia.

Metsissämme kasvaa kuitupuuta, tukkia ja energiapuuta. Siksi tarvitsemme monipuolista puunkäytön lisäämistä sekä investointeja, jotka lisäävät sellun tuotantoa, mutta samalla tähtäävät myös aivan uusien, korkeamman jalostusarvon tuotteiden valmistukseen.