Lakko kurittaa puunkorjuuyrittäjiä

UPM:ää koskeva lakko haittaa yhä enemmän lakon ulkopuolisia puunkorjuuyrityksiä. UPM on iso puunkäyttäjä ja osa sen puunkäytöstä Suomessa on seis.

Puunkäytön lyhyt seisahdus ei metsässä asti näy. Mutta lakko ilmoitettiin heti niin pitkäksi, että sen alkaessa puunkorjuuyrittäjille kerrottiin UPM:n hakkuiden vähenevän.

Lakon jatkuessa puunkorjuuseen on odotettavissa huomattavia rajoituksia. Yhä useampia metsäkoneita seisotetaan ja koneenkuljettajia jää vaille työtä.

Puu säilyy varastoissa talvella ja puuta voisi hakata varastoon. Nyt siihen olisivat oivalliset korjuukelitkin.

Mutta varastojen kasvattamista rajoittaa metsätuholaki, joka velvoittaa tyhjentämään taikka siirtämään talvella hakatut varastot vahinkoja aiheuttamattomaan paikkaan määräpäivään mennessä. Jotta lain noudattaminen onnistuu, ei talvivarastoja voi kasvattaa määrättömästi. Tämä johtaa puunkorjuun rajoituksiin kevättä kohti mentäessä.

Sellu- ja paperiteollisuus käyttää merkittävästi sahojen sivutuotetta, sahahaketta. Kun sellu- ja paperitehtaat seisovat, ei hake liiku ja hakevarastot täyttyvät.

Sahatkin saattavat joutua rajoittamaan toimintaansa ja hakkuita, mikä lisää puun­korjuuyritysten ongelmia. Lakon vaikutukset heijastunevat vähintään loppukesään asti kaikkeen puunkorjuuseen.

Kaksi vuotta sitten ongelmia puunkorjuuseen aiheuttivat sahojen lakot. Sen päälle iski koronapandemia, mikä on nostanut kustannuksia nopeasti. Näistä aiheutuvat haavat eivät ole puunkorjuuyrityksissä vielä umpeutuneet, ja koneyritysten kassavarat ovat hyvin niukat.

Koneyritysten talous on itse asiassa kirein vuosi­kymmeneen. Ja jälleen on sylissä uusi itsestä riippumaton ongelma.

UPM:llä on isot kassa­varannot, ja se kestää lakkoa pitkään. Paperityöntekijöillä on isot lakkokassat ja näköjään hekin kestävät pitkää lakkoa.

Koneyritykset kärvistelevät tässä sapelinkalistelussa ohuilla kassavaroilla ja taitavat olla taistelun suurimpia häviäjiä.