Ihmiskauppaa Välimeren pakolaisilla

Solidaarisuus ei ole kadonnut EU-puheenparresta mihinkään. Päinvastoin, EU:n projekti, jonka pitäisi auttaa Välimeren molemmilla rannoilla vellovaa pakolaismassaa, perustuu täysin solidaarisuuteen.

Pieni särö hyvyyttä kuvaavaan termiin tietysti tulee siitä, että solidaarisuus ei kohdistu itse pakolaisiin. Se kohdistuu niihin jäsenmaihin, jotka kantavat suurimman taakan Välimeren yli tulevasta pakolaistulvasta.

EU:n pääministerit nimittäin keskustelivat viime viikolla pitkään solidaarisuudesta Kreikkaa ja Italiaa kohtaan, siitä miten muut EU:n jäsenmaat voisivat jakaa pakolaistaakkaa.

Ja keskustelu kesti kauan. Sitä kuvattiin tiukaksi, ehkä riideltiinkin. Kaikki johtajat eivät halua taakkaa jakaa, ja siitä käytiin kauppaa.

Lopulta aamuyöllä päätettiin, että kahden seuraavan vuoden aikana turvapaikanhakijoita ja pakolaisia jaetaan muihin maihin Italiasta ja Kreikasta 40 000 sekä 20 000 muualta pakolaisleireiltä.

Suomen kiintiö ei ole tiedossa, mutta työlukuna on ollut 800.

Logiikka jolla 60 000 ihmiseen on päästy, ei ole tiedossa. Se on ilmeisesti luku, joka tuntuu hyvältä ja on poliittisesti hyväksyttävissä.

Päätökset tehdään heinäkuussa ja pakolaisten jako alkaa heti.

Joissain maissa pakolaisia voidaan ottaa vastaan nopeammin kuin toisissa. Ehkä Suomessa pitää miettiä, onko vastaanottokeskuksissa tilaa sadalle elo- vai syyskuussa. Kysyttiinköhän Libanonilta, mikä on sen kyky ottaa vastaan 1,2 miljoonaa Syyrian sotaa pakenevaa? Turkissa syyrialaisia on EU:n mukaan varastoitu leireille 1,7 miljoonaa.

Pääministerit eivät kuitenkaan keskustelleet Lähi-idän leireillä viruvista, vaan heistä, jotka ovat jo päässeet Välimeren yli. Vasta Euroopan kamaralla prosessi turvapaikasta voi alkaa. Siksi monet ovat valmiit riskeeraamaan ja maksamaan salakuljettajalle niin paljon.

Turvapaikanhakijoista iso osa on eritrealaisia ja syyrialaisia. He ovat hyviä pakolaisia, sillä maissa menee niin huonosti, että suurin osa heistä kelpaa turvapaikanhakijoiksi.

Lopulta joku suomalainen virkamies käy vastaanottokeskuksissa ja leireillä valitsemassa Suomeen tulevat. Jos Suomen kiintiö on 800, miten tehdään ero 800:nnen ja 801:nnen välille? Ilmeisesti 801. ja tuhannet muut kärsivät aivan vähän vähemmän kuin 800:s. Valinta ei ainakaan perustu solidaarisuuteen.

Hävettää, miten pientä ja kylmää keskustelu Suomessa on. Eduskunnassa pauhataan, pelastaako käsittämättömissä rikkauksissa rypevä maamme miljoonista kärsivistä 500 vai 700 ihmistä.

Ulkoministeri Timo Soini (ps.) kommentoi, ettei Suomen välttämättä tarvitse ottaa Italiasta tai Kreikasta yhtään uutta turvapaikanhakijaa (STT 26.6.). Suomi ei siis tarjoaisi yhtään solidaarisuutta kärsiville, jotta Soini saa hyvitettyä puoleen rasisteja. Taas käytiin kauppaa, eikä solidaarisuudesta (inhimillisyydestä) näköjään Soinille paljoa hyötyä ole.

En tiedä, monta pakolaista Suomen pitäisi ottaa, mutta keskustelun painopisteen voisi siirtää ihmisten kaupasta solidaarisuuden puolelle.

Toivon, että perussuomalaiset osoittaisivat solidaarisuutta ylipäätään ja EU solidaarisuutta enemmän ihmisiä kuin maita kohtaan.

Twitter: @VainioA