Kyyjärven teräsvaari

Jokaiseen mitaliin liittyy muistoja ja tarinoita. 

Veropapereiden parissa aivot pysyvät virkeinä. 

Veteraanin vauhdissa riittää nuoremmallekin kirmattavaa. 

Pakkanen paukkuu ja koirat haukkuvat Kyyjärven Nopolan kylällä. Veteraanikävelijä Matti Tamminen laittaa tossua toisen eteen pimenevässä illassa. Askel on napakka ja ryhti ylväs, vaikka ikää on mittarissa 83 vuotta.

Kun Tammisen Matti kävelee kilpavauhtia, yli puolta nuorempi toimittaja joutuu pistämään hölkäksi.

”Kävelyvauhdin on oltava sellainen, että pystyy puhumaan samalla. Ei pidä tukehduttaa itseään”, Kyyjärven Kyvyn verryttelyasuun pukeutunut Tamminen selostaa kävellessään.

Tammisen energisyys on ihailtavaa. Hän on kuin miespuolinen Aira Samulin: kasikymppinen energiapakkaus, joka pitää yllä positiivista elämänasennetta eikä valita turhista.

Tamminen on ikäluokkansa (1928) menestyneimpiä veteraaniurheilijoita Suomessa.

Tamminen aloitti kilpakävelyn vasta 75-vuotiaana. Se ei ollut sattumaa, sillä hän toimi kävelykilpailujen tuomarina vuosikymmeniä. Tuomarin tehtävät loppuivat vuosituhannen vaihteessa, kun Suomen Urheiluliitossa epäiltiin, ettei Tammisen näkökyky riitä tuomarityöskentelyyn.

Tammisella ei ole heikko näkö. Hänellä on edelleen ajokortti.

”Lääkäri totesi minulle 80-vuotistarkastuksessa, että näöntarkkuudellani saisi suoritettua lentolupakirjan. Kysyin lääkäriltä, että senkö takia suosittelet lentolupaa, kun yläilmoissa on vähemmän liikennettä.”

Tamminen oli muutaman vuoden poissa kilpakävelyn parista, kunnes häntä yllättäen pyydettiin mukaan 75-vuotiaiden kävelijöiden veteraanijoukkueeseen.

”Joukkueeseen ei saatu tarpeeksi ikäisiäni kilpailijoita, joten he hakivat liiton tietokannoista sopivan ikäisiä kavereita ja soittivat minulle”, Tamminen kertaa.

Tamminen sai ensimmäisestä kilpailusta SM-joukkuekultamitalin. Vuosien kuluessa seinät ja kaapit ovat täyttyneet pokaaleista ja mitaleista. Tähän mennessä on kertynyt muun muassa MM-joukkuekultaa, neljä EM-mitalia sekä 26 SM-mitalia.

Oikean kävelytekniikan löytäminen on usein työn alla. Tamminen hioi omaa tekniikkaansa lähimetsien suojissa.

”Harjoittelin oikeaa lantiotekniikkaa hölkkäämällä lumihangessa samalla kun kävin polttopuusavotassa metsätaipaleen päässä. Aikani rehkittyä koko neva oli täynnä reikiä ja ne näyttivät ihan hirvenjäljiltä. Eräs naapurin isäntä taivasteli, että nyt on hirveästi hirviä liikkeellä. Minä ampaisin pystyyn ja sanoin, että no niin on ja se hirvi seisoo tässä”, Tamminen nauraa.

Kyyjärven teräsmies on kilpaillut myös ulkomailla aina Unkaria, Italiaa ja kaikkia Pohjoismaita myöten. ”Kyllä ulkomaanreissut aina kotiolot voittavat. On ollut hienoa tavata erimaalaisia ikätovereita. Yhteistä kieltäkään ei aina tarvita toisen ymmärtämiseen. Kaikilla on sama henki ja päämäärä.”

Ensimmäinen reissu Viroon toteutui, kun ulkomaille ensi kertaa matkannut veteraanikävelijä pyysi Tammista oppaakseen.

”Sillä reissulla kävelin kymmenen vuotta nuoremman virolaisen kanssa yhdessä maaliin. Palkintojenjaon aikana mies huuteli hädissään, että soomipoika Tamminen! Katsoin tulostaululle ja huomasin yllättäen sijoittuneeni toiseksi.”

Urheilukävely on juoksua haastavampi laji, koska kävelijän on säilytettävä kosketus maahan. Tuomarit seuraavat silmä kovana, että maakosketus säilyy.

Kävely on juoksua pehmeämpi liikuntamuoto: rasitusvammoja ei juuri tule, ja nivelet kestävät sitä juoksua paremmin. Kävely sopii paremmin myös seniorin sydämelle.

”Eräälle tuttavalle asennettiin sydämentahdistin. Hän valitteli kävelykilpailun aikana, että joku kumma jarruttaa vauhtia.”

”Sanoin hänelle, että sinullehan laitettiin juuri vastaavanlainen kierrostenrajoitin kuin rekka-autoihin. Seuraavalla viikolla hän soitti minulle ja kertoi, että olin oikeassa. Oli kuulemma lääkäri luvannut ruuvata sydämentahdistimeen lisää kierroksia.”

Tamminen on kävellyt kovia aikoja. 3000 metriä on sujahtanut aikaan 21.19 ja viisi kilometriä aikaan 36.26. Siinä on monelle nuoremmellekin kipittämistä.

Tamminen ei kilpaile otsa kurtussa. Pääasia on, että saa olla mukana ja on hauskaa.

Konkarilla on tapana lausua runoja ja vaihtaa kuulumisia kilpakumppanien kanssa. Monesti on käynyt niin, että hän ei ole hennonut jättää hitaampaa kilpatoveria taakseen. Joskus se on maksanut mitalinkin.

”Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan ja urheilla omien rajojen ehdolla. Moni kilpakumppani on lähtenyt kisoista ambulanssikyydillä. Ne ovat olleet erittäin ikäviä tilanteita.”

Näillä näkymin Tamminen aikoo jatkaa kävelyä vuoden 2013 SM-kilpailuihin saakka. Tavoitteena on lyödä pohjalukemat 85-vuotiaiden Suomen ennätykseen 10 kilometrillä.

Matti Tamminen ja hänen Ritva-vaimonsa ovat asuneet viimeiset kaksikymmentä vuotta vuonna 1881 valmistuneessa maalaistalossa. Sukutila, jossa Tamminen viljeli vuosikymmenien ajan maata, sijaitsee muutaman kilometrin päässä.

Tammiset aikovat muuttaa tulevien vuosien aikana rivitaloasuntoon kirkonkylän keskustaan. Siellä palvelut ovat lähempänä.

Tamminen on tuttu hahmo Kyyjärven ja lähialueen ihmisille. Hän toimi aikoinaan sivutoimisena teurastamon sisäänostajana ja vakuutusasiamiehenä.

Kylällä hänet tunnetaan myös taitavana runonlausujana. Varttitunnin mittaisia runoja irtoaa ulkomuistista useampia. Näytteeksi Tamminen kajauttaa ilmoille pitkän pätkän V.A. Koskenniemeä.

Vapaa-aikanaan Tamminen auttaa kylän ihmisiä ja maatalousyrityksiä veroilmoitusten teossa. Niin hän on tehnyt jo vuodesta 1968 lähtien.

Auttamisen halu lähti liikkeelle henkilökohtaisesta verosotkusta 1960-luvulla. ”Poliisi tuli oveni taakse ulosmittamaan rästissä ollutta sakkoveroa. Sanoin konstaapelille, etten maksa vääryydellä mitattua veroa. Lopulta verottaja tarkisti asian ja teki päätöksen edukseni. Sen myötä rupesin käymään verokursseilla.”

Niin Tamminen alkoi kulkea kylästä kylään ja täytellä veroilmoituksia. Vieläkin hän pyörittelee parinkymmenen ulkopuolisen veropapereita.

”Joidenkin maatilojen veroasioita olen hoitanut jo 44 vuoden ajan. Siinä ajassa on syntyneet lapset ja lapsenlapset. Sitten on viety lehmät pois ja jääty eläkkeelle. On ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata ihmisten elämänkulkua.”

Kyseessä on luottamustehtävä, joka vaatii ehdotonta vaitioloa.

”Matti ei puhuisi ikinä muiden asioista kenelläkään ihmiselle. Kerran kysyin häneltä, että paljonko eräistä teurastamolle ostetuista sonneista maksettiin. Ei hän puhua pukahtanut, vaikka tapahtuneesta oli jo vuosikymmeniä aikaa”, vaimo Ritva Tamminen kertoo.

Veroilmoituksen täyttö on helppoa sellaiselle joka sen osaa. Tammisen mielestä monella veroasioista nurisevalla ihmisellä olisi peiliin katsomisen paikka.

”Kaikki on vaikeata, jos ei viitsi edes aloittaa ja yrittää. Tietysti monesti kyse on myös väärinkäsityksistä. Eläkeläiset tulkitsevat usein verokorttejaan väärin: sekoittavat lisäprosentin ja perusprosentin keskenään.”

Tamminen toteaa, että verotietojen pänttääminen pitää pääkopan ja muistin virkeänä.

”Matin kännykässä ei ole yhtäkään numeroa taltioituna. Hän osaa kaikki tarvittavat numerot ulkoa, ja niitä on paljon”, Ritva Tamminen hämmästelee.

Sota-aikana eletty lapsuus oli raskas ja köyhä. Monien sota-ajan lasten tavoin myös Tammisesta kasvoi pieni aikuinen jo ennen kouluikää. Hän näki paljon murhetta, muttei suostunut jäämään ssuremaan, vaikka isäkin kaatui talvisodassa.

”Odotimme isän kirjettä rintamalta, mutta sitä ei kuulunut. Eräänä päivänä menin koulun jälkeen kauppaan ja kuulin kylän naisten juoruilevan isäni kaatumisesta. Sitä hetkeä on mahdotonta pukea sanoiksi.”

”Onneksi sain myöhemmin maailman parhaan isäpuolen. Hän sanoi sotaan lähtiessään, että ethän Matti rupea tupakoimaan. Sitä ohjetta olen noudattanut koko elämäni ajan.”

Tamminen muistelee, että sotavuosina piti tulla toimeen niukalla ravinnolla. Pula-aika jätti pysyvän jäljen moneen sen ajan kasvuikäiseen lapseen.

”Toisaalta silloin koulussa kuljettiin jalkaisin, suksilla tai pyöräillen, joten lapset liikkuivat luonnostaan paljon. Nykyisin lapset viedään kouluun kotirappusilta ja illat istutaan tietokoneiden äärellä. Siksi meillä on paljon huonokuntoisia lapsia”, Tamminen harmittelee.

Terveytensä salaisuuksiksi Tamminen nimeää terveellisen ruokavalion ja tupakoimattomuuden. Omista marjoista ja hedelmistä valmistetut hillot kuuluvat Tammisilla päivittäiseen ruokavalioon. Tamminen luennoisi mielellään myös luontaistuotteista.

Hän tuumaa lopuksi, että elämän peruspilareina ovat hyvät ja lämpimät kotiolot.

”Pitkälle pääsee elämässä jo sillä, jos saa hommattua kotiinsa hyvän keittäjän”, Tamminen toteaa ja katsoo kauniisti emäntään päin.