Kevään tulo mullistaa pihan kasvien elämän. Koko pitkän talven ajan ne ovat sinnitelleet pimeässä ja kylmässä, kunnes koittaa maaliskuu, ja valo täyttää pihan joka kolkan. Vielä on kuitenkin liian varhaista kasvuun, sillä maa on tukevasti jäässä, ja vaikka lämpötila parhaimmillaan kiipeää korkealle plussan puolelle, sahaa sää kevään ja talven välissä.
Kotoiset kasvimme ovat tähän sopeutuneet, ja niiden talvilepo jatkuu siihen asti, kunnes sää lämpenee pysyvästi. Sen sijaan monille koristekasveille kevät on petollista aikaa.
Ne ovat saattaneet kotiseuduillaan tottua huomattavasti lyhyempään talveen, ja lähtevät innolla kasvuun kevään ensimmäisen lämpöaallon myötä. Toisaalta meillä kasvatetaan myös monia vuoristoseutujen kasveja, jotka ovat sopeutuneet talven ja kesän vaihdokseen ilman kevään pitkää välikautta.
Siksi etenkin ikivihreät alppiruusut, kartiokuuset, rohtokatajat ja tuijat on syytä suojata keväällä, varsinkin jos ne altistuvat keskipäivän tai iltapäivän auringolle. Esimerkiksi kartiovalkokuusi on arka kevään aiheuttamille vaurioille, vaikka kestääkin melko hyvin pakkasta. Tuijien kohdalla on tärkeintä varjostaa pensaat ensimmäisten 4–5 vuoden ajan.
Nuorien pensaiden juuret kasvavat vielä paakussa tai pintamullassa, ja kärsivät siten herkemmin roudasta ja kuivumisesta. Kauan paikoillaan kasvaneen havupuun juuret sen sijaan levittäytyvät laajalle ja saavat helpommin osansa kevään kosteudesta.
Kevätsuojauksen tarve alkaa Etelä-Suomessa usein jo helmikuulla ja jatkuu Pohjois-Suomessa huhtikuun loppuun.
Varjostukseen käytetään hengittäviä, keveitä kankaita ja verkkoja. Umpimuovi ei varjostukseen käy, sillä sen sisällä kasvit paahtuvat kuoliaiksi. Juuttikankaiden kiinnityksessäkin kannattaa hupun kärki jättää avoimeksi, jotta lämpö pääsee haihtumaan.
Varjostuskankaat poistetaan siinä vaiheessa, kun maa on sulanut, ja ensimmäisissä koivuissa ja taikinamarjapensaissa voi jo erottaa viherrystä.
Edellistalvena vaurioista kärsivät myös monet ikivihreät maanpeittokasvit, kuten grönlanninhanhikki, pikkutalvio ja tuivio, vaikka niitä on meillä totuttu pitämään varsin talvenkestävinä.
Lumipeitteen alla ne talvehtivatkin mainiosti, mutta vähäluminen talvi sekä vaihtelevat lämpö- ja pakkasjaksot horjuttivat niiden lepoa. Kevään edetessä onkin hyvä kurkistaa myös, mitä kuuluu pihan matalille talvehtijoille.
Jos lumi on ehtinyt sulaa pois turhan varhain, kannattaa keijunkukat, jouluruusut ja sammalleimut peitellä vielä havuilla tai syksyn lehdillä.
Varjostusverkkojen tehtävänä on suojata kasveja paitsi auringolta, myös tuulelta, joka kuivattaa ankarasti versoja. Tämän vuoksi varjostuskankaita käytetään joskus myös ryhmäruusujen ja köynnösten suojaamiseen. Jos pihalla esiintyy säännöllisesti talvivaurioita, voi tuulelta suojaavan aidan kasvattaminen olla suureksi avuksi.
