Susi ei syö sinua

Asun Inarissa metsän keskellä Muotkatunturin erämaan laidalla. Eli myös keskellä poronhoitoaluetta. 28.9. ilmestyneessä lehdessä oli petoasiaa joka vahvasti koskee omaakin elinaluettani ja on mukana päivittäisessä elämässä.

Kirjoitukset pedoista erityisesti poronhoitajien näkökulmasta huolestuttivat kovasti. Sanottiin esimerkiksi, että pedot ovat niin suuri uhka koko porotaloudelle, että se uhkaa loppua kokonaan.

Kuinka se on mahdollista? Jo ennen poronhoitoa täällä pohjoisessa asuivat porot ja pedot. Petoja oli ainakin karhut, ahmat, sudet, kotkat, ketut ja jopa naalit. Ei koskaan poroja sukupuuttoon syöneet, ei luonto toimi niin. Nykypäivänä petoihin on ilmestynyt entistä vaarallisempia petoja; ihmiset ja autot. Miksi täällä luonnon pedoista niin vihaisia ollaan kun itse ihminen aiheuttaa suurimmat menetykset poronhoidolle?

Kuinka moni on nähnyt suden, karhun tai ahman? Entä kuinka moni on nähnyt auton yliajaman kuolleen poron, tai ajanut itse poron päälle? Niistä saatuihin korvaukseen poronhoidossa ollaan tyytyväisiä ja asia hyväksytään. Miksei sitten paljon luonnollisempaa asiaa, petojen tärkeän elinehdon toteuttamista, syömistä ei hyväksytä? Susi ei syö sinua, eikä se syö kenenkään elinkeinoa.

Lehtijutussa 28.9. myös sanottiin että pitää olla rohkeutta vähentää petoja. Sitä rohkeutta kyllä jo on yllin kyllin, se näkyy surullisen yleisinä salakaatoina. Sen sijaan, että salakaadot sallitaan, tulisi olla rohkeutta hyväksyä eläimet, myös pedot osaksi elämää, osaksi luontoa. Suurin syy petopelkoihin ja -vihaan lienee ihmisten mukavuudenhaluisuus, turvallisuudentunteen etsiminen, ahneus ja laiskuus.

Peräänkuuluttaisin tässä jokaisen ihmisen omaa vastuuta luonnosta ja elämästä maapallolla. Elämän ei kuulu olla vain helppoa ja mukavaa. Elämässä kuuluu olla fyysistä työtä, vaarallisia tilanteita ja vielä lisää työntekoa. Unohtamatta päätähuimaavia kokemuksia.

Lappi on upeaa aluetta, luonto on täällä vielä laajalti erämaa-alueita ja koskemattomia kairoja. Juuri nämä alueet ovat oikeasti petojen elinympäristöä, ei etelän asutuksen läheiset pienet metsäpalstat. Siellä tila loppuu. Se ettei poronhoitoalueelle sallita petoja on sama kuin meitä kiellettäisiin menemästä kotiimme.

Eteläisimmillä paliskunnilla on ongelmia ilman petojakin, turha on etsiä tässäkään syyllistä. Ilmasto lämpenee aivan muusta syystä kuin petojen tähden eikä laidunalueetkaan kulu loppuun petojen takia. Vaan todellinen syy on se että luonto muuttuu etelämpänä poronhoidolle sopimattomaksi.

Ei susi tai mitkään muutkaan pedot touhua mitään ilkeyksiä, ne elävät aidosti luonnollisella tavalla. Yritetään me ihmisetkin elää luonnollisemmin ja erityisesti antaa luonnon elää.