Metsätaloudessa perusta huojuu

Pohjoisessa Suomessa on lähitulevaisuudessa erittäin hyvät näkymät metsäsektorin yritystoiminnalle. Suuret investoinnit luovat mahdollisuutta kasvavaan liiketoimintaan alan palveluissa. Positiivisista markkinanäkymistä huolimatta toimialan arvoketjun alkupäätä vaivaa erittäin heikko kannattavuus, joka uhkaa alan vetovoimaa ja tulevaisuutta.

Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n hallinnoimassa Bioliito- hankkeessa on pyritty löytämään metsäsektorilta korvaavaa yritystulon mahdollisuutta ja työtä aiemmin turvetuotannon parissa työskennelleille. Tekemistä tulevaisuudessa varmasti kyllä riittää, mutta riittääkö kannattavuutta yritystoiminnassa?

Olen hankkeen puitteissa keskustellut vuodenvaihteen molemmin puolin kymmenien erityisesti puunkorjuun parissa toimivien yrittäjien kanssa Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa. Viesti ei ole hyvä! Kannattavuuden ongelmat heikon hintatason ja kohoavien kustannusten tilanteessa työntävät alalta pois ja vievät mielekkyyttä yritystoiminnasta.

Liiketoimintaa ei tahdota kovasta yrittämisestä huolimatta saada kannattavaksi ja puskurit ovat ohuet, puhumattakaan kyvystä varautua tuleviin investointeihin.

Metsäsektorin tulee kyetä toimimaan aidosti vastuullisesti ympäristön kannalta, mutta myös taloudellisesti vastuullisesti toimialan osapuolia kohtaan. ”Lämpimät puheet” eivät auta, vaan toimialalla tarvitaan parempaa kannattavuutta ketjun alkupäässä.

Tällä hetkellä, suotuisan markkinatilanteen oloissa, kustannusten voimakas nousu syö kannattavuuden. Tilanne on samankaltainen kuin aiemmin laajalti keskustelussa ollut ruokaketjun tuottajapään vakava kannattavuusongelma ja kustannuskriisi. Molemmilla sektoreilla ketjun alkupään ydinprosessista vastaavilla, erittäin pääomaintensiivisten toimialojen yrittäjillä yritystoiminnan kannattavuus on suuresta työmäärästä, kovista investoinneista ja isoista taseista huolimatta keskimäärin surkea.

Ovatko heikkoon hintatasoon syynä puutteet toimialan yritysten liiketoiminta- ja neuvotteluosaamisessa?

Sirpaleisella yrityskentällä ja yksittäisillä yrittäjillä ei ole riittävää neuvotteluvoimaa ja aina löytyy halvemmalla tekijöitä? Joka tapauksessa, heikon kannattavuuden ja matalan palkan toimiala ei vaikuta strategiselta kilpailu­edulta ja menestystekijältä tulevaisuudessa. Se ei ole vastuullista liiketoimintaa alan vetureilta.

Metsätaloudessa, jos missä, täytyy katsoa neljännesvuosit­taista kvartaalikapitalismia pidemmällä sihdillä. Pelkästään lyhyen näkökulman osakkeen arvon kasvattaminen ei ole osakkeenomistajien etu pidemmällä aikavälillä. Strateginen menestystekijä on koko arvoketjusta huolehtiminen siten, että myös ketjun alkupää on terve ja vetovoimainen.

Puun kantorahatulojen, motokuskien palkkatason ja puunkorjuun ja -kuljetusten parissa toimivien yritysten kannattavuuden täytyy olla tasolla, joka motivoi. Silloin ala vetää sekä työvoimaa että yrittäjiä. Puu liikkuu tavoitellusti metsästä ja toimiala on siten perustaltaan terve.

Suuryritysten takoessa toinen toistaan kovempia tuloksia tämänhetkisessä ennätyssuhdanteessa epäsuhta on entistäkin räikeämpi. Mitä jos jatkossa neuvotellaan hintasopimukset siten, että liikevoittoprosenteista nipistetään reilu siivu ketjun alkupäähän? Väitän, että tämä olisi aidosti vastuullista yritystoimintaa ja itse asiassa yritysten osakkeiden omistajien etu pidemmällä aikavälillä.

Taloudellisesti vakaat, tulevaisuuteensa uskovat, vetovoimaiset ja investointikykyiset yritykset ovat ehto pitkän aikavälin jatkuvuudelle. Ei voi olla niin, että toimialalla hyväksytään jotenkin luonnonlain tavalla normaalia yritystoimintaa alemmat tunnus­luvut ja liiketoimintatavoitteet ketjun alkupäässä.

Metsäsektorilla on hienot ja pitkät perinteet maassamme. Sitäkin hämmästyttävämpää on strategisen otteen lyhyt­näköisyys ja reaalinen tilanne käytännön toiminnassa kentällä. Koko metsäsektorilla on tässä peiliin katsomisen paikka.

Miten vääristymä korjataan? Elintarvikealalla maa- ja metsätalousministeri Leppä kutsui alan toimijat koolle ja ongelmat muun muassa sopimushinnoittelussa ainakin tunnustetaan laajalti.

Metsäsektorin täytyy oman tulevaisuutensa takia kyetä korjaamaan tilanne nopeasti, jotta toiminnan edellytykset maassamme säilyvät. Osapuolilla on yhteinen intressi. Niiden tulisi voida toimia aidosti kumppaneina. Urakointiyritysten kilpailuttaminen kuoliaaksi ei voi olla päämiesten etu.

Urakointiyritysten kilpailuttaminen kuoliaaksi ei voi olla päämiesten etu?