Hupi ei kaipaa pärinää ja pauketta

Olli Paasivirta kirjoitti asiaa kolumnissaan (MT 30.1.). Maasto- tai mieluummin huviliikenne alkaa ryöstäytyä käsistä.

Reittejä suunnitellaan liian innokkaasti. Pitäisi pysähtyä ajattelemaan yleensä tällaisen toiminnan mielekkyyttä ja tarpeellisuutta.

Mihin tarvitaan niin paljon reittejä? Eikö maastossa osata tai haluta liikkua ilman konevoimaa? Tällöin ainakin liikunnalliset perusteet kumoutuvat reittien tarpeellisuutta ajatellen.

Moottorikelkka saastuttaa tunnissa sen, minkä henkilöauto muutaman tuhannen kilometrin ajolla. Moottorikelkan käyttö ammatin harjoittamisessa on pienen väestönosan ”hupia”.

Valtion kassaa voisi kartuttaa lisäämällä kelkan hintaan huvivero, 1 000–2 000 euroa. Se olisi ammattilaisille vähennyskelpoinen suoraan verotuksessa. Kertyneillä verorahoilla voisi perustaa reitit kuntien, seurakuntien ja valtion maille keskitetysti.

Reittejä saataisiin näin tarpeellinen määrä ja ne olisi paremmin valvottavissa rajatuilla alueilla.

Reittien käytöstä perittäisiin vuotuinen käyttömaksu, esimerkiksi 200 euroa vuodessa. Samoja sääntöjä sovellettaisiin myös offroad-ajoneuvoille ja mönkijöille. Vaikka niiden jälkiä verrataan metsäkoneisiin ja sanotaan jäljen olevan murto-osan ison koneen jäljistä, nousee taas kysymys, kumpi on tarpeellisempaa. Huvitella voi ilman pärinää ja pauketta.