Oikeus avioitua

Mielipide

5.3.201710:00

Kolumni

Salla Autere

Kun keskiviikkoaamuna heräsit, oliko maailma muuttunut huonommaksi? Nimittäin sinä päivänä tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan.

Menetitkö jotain itsestäsi? Muuttuiko oma avioliittosi merkityksettömäksi? Katosiko rakkaus sinun ja puolisosi väliltä?

Ei varmasti. Mahdoitkohan edes muistaa, että nyt se laki muuttui?

Aika moni muisti ja oli odottanut tätä päivää. Aika monelle se merkitsi viimein yhdenvertaisuuden toteutumista, suuren virstanpylvään saavuttamista yhteiskunnassamme. Viimeinkin myös homo­pariskunnat voisivat mennä naimisiin, näyttää ja todis­taa rakkautensa olevan aivan yhtä suurta ja arvokasta kuin se on heteropareillakin.

Kirkko kipuilee yhä tasa-­arvoisen avioliiton kanssa. Kyselyjen mukaan niin papisto kuin seurakuntalaisetkin ovat asian suhteen jakautuneet kahtia. Pelkona on, että kysymys hajottaa kirkon.

Viime viikolla kuitenkin kirkollis­kokoukselle jätettiin edustajien aloite, jossa ehdotettiin kirkon avio­liittokäsityksen laajentamista pikaisesti myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi, mutta niin, että perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuvilla olisi mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. Käytännössä pappi voisi itse valita, vihkiikö hän samansukupuolisten liiton vai ei.

Toivon, että aloite pääsisi käytäntöön. Kirkko ei saa sulkea omalla toiminnallaan homoseksuaaleja ja heidän läheisiään ovien ulkopuolelle. Sitä sanomaa puhuu voimakkaasti evankeliumeissa kuuluva lähimmäisenrakkauden ydin, kultaisen säännön vastavuoroisuuden ajatus sekä pyrkimys asettua heikomman puolelle. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Aivan kuten keskiviikkonakaan mikään ei ollut muuttunut huonommaksi, ei se muuttuisi tämänkään myötä. Kenenkään heteron elämästä ei poistu mitään, jos yhdenvertainen oikeus tasa-arvoisesta kirkollisesta vihkimisestä tulisi voimaan. Papitkaan eivät joutuisi toimimaan omaatuntoaan vastaan.

Se ei siis olisi keneltäkään pois, mutta monelle niin paljon lisää.