Sisko ja Pertti Lampela siirtävät pikkuhiljaa vetovastuuta ja osaamistaan tyttärilleen. Kuvassa keskellä Krista.
Kuin yhtä perhettä
Pieni Jere-poika kävi äitinsä Johanna Lampelan kanssa tervehtimässä Saara Tokolaa ja muita palvelukodin asukkaita.
Keilapeli on asukkaiden suosikki. Heittovuorossa Eevi Nurmenniemi. Hoitaja Tiina Järvenpää auttaa tarvittaessa.Monenlaista koulutusta tarvittiin
Kun astuu pyryisenä talvipäivä Lampelan palvelukodin avaraan aulaan,
tekisi mieli ruveta varaamaan itselle hoitopaikkaa tulevaisuutta varten.
Lampelan palvelukoti Haapajärvellä tarjoaa hoivaa idyllisessä maalaisympäristössä. Se on paitsi vanhusten palvelukoti myös toimiva maatila. Kuusaan järven rantapellot ovat maisemanhoitosopimuksella ja muut pellot viljalla.
Sisko ja Pertti Lampelasta tuli palvelukotiyrittäjiä 90-luvun alussa. Pertin kotitilalla pidettiin ensin lypsykarjaa. ”Vaimolla puhkesi pian allergia ja lehmistä jouduttiin luopumaan”, Pertti Lampela muistelee.
”Mietittiin, että pitäisi keksiä jotain muuta. Silloin kuulin radiosta jonkun sanovan, että tarvittaisiin tällaisia vanhusten hoidon välimuotoja kodin ja laitoshoidon välille, kun vanhusten määrä lisääntyy”, Lampela kertoo.
Lampela sai kunnan sosiaalijohtajan innostumaan asiasta. ”Pari vuotta mietittiin vaihtoehtoja, käytiin tutustumassa pariin paikkaan. Niitä oli siihen aikaan Suomessa vähän.”
”Vuoden -93 alussa ensimmäiset asukkaat muuttivat sisään. 16 vuotta tätä on nyt pyöritetty.”
Lampeloiden omat lomat ovat 16 vuoden aikana jääneet vähiin. Jos haluaa lomailla ja vapaa-aikana irrottautua työstä ja vastuusta, kannattaa unohtaa ajatus palvelukodin perustamisesta. Näin kävi kahdelle tutustumassa käyneelle sairaanhoitajalle, jotka olivat väsyneet kiireeseen vieraan palveluksessa.
Yhteistyö kunnan kanssa sujuu
Monenlaisia asioita on jouduttu opettelemaan. ”Vaimo luki työn ohessa Oulaisissa lähihoitajaksi. Myös neljästä tyttärestä kaksi, Johanna ja Krista on opiskellut lähihoitajaksi ja he ovat nyt osakkaina”, Pertti Lampela kertoo. Vierasta työvoimaa on kolme henkilöä: kaksi lähihoitajaa ja keittäjä.
Isäntä itse on hankkinut yrittäjäkoulutusta ja oppinut palvelukodin paperisodan ja byrokratian pyörittämisen. Se on lisääntynyt viime vuosina valtavasti.
Lampelat hoitavat itse yöpäivystyksen. ”Yöhälytykset tulevat palvelukodin vieressä sijaitsevaan kotiin. Meillä on valvontakamerassa kuva ja ääni. Tähän asti se on toiminut. Jos täällä olisi vieras ihminen yöpäivystyksessä, niin se olisi niin kallis järjestely, että kaupungin kanssa pitäisi neuvotella ihan erilaisesta hinnasta. Jokainen tietää kuntien rahatilanteen. Neuvottelut hinnoista ovat aina aika tiukkoja, kun sopimuksia uusitaan.”
Asukkaiden hoitomaksun Lampelat laskuttavat Haapajärven kaupungilta. Kaupunki perii asiakkaalta maksun kunkin eläkkeestä niin, että heille jää 135 euroa omaan käyttöön. Kaupunki maksaa loput.
Asukkailla on omat huoneet ja hoitomaksuun sisältyy täysi ylöspito. ”Hehän ovat kaikki siinä kunnossa, että tarvitsevat nämä palvelut. Jos kotona pystyisi asumaan, niin eihän tänne tultaisikaan”, Lampelat toteavat.
Omaiset käyvät ja ovat tyytyväisiä
”Yhteispeli Haapajärven kaupungin kanssa sujuu hyvin ja se on toiminnan elinehto.” Yksi asukas on toisesta kunnasta Vimpelistä ja hoidon maksaa Vimpelin kunta. Hänen tyttärensä asuu Haapajärvellä ja halusi äitinsä lähelleen.
Myös paikallisen terveyskeskuksen kanssa yhteistyö toimii Lampeloiden mielestä hyvin. ”Lääkäri kävi ennen täällä, mutta käynneistä jouduttiin luopumaan. Nyt pidetään hoitajan vastaanotto täällä ja hän kommunikoi sitten lääkärin kanssa.”
”Paljon asioita voi hoitaa myös puhelimella ja käydään sitten terveyskeskuksessa, kun tulee tarvis. Meillä on pikkubussi, jossa on invahissi.”
”Minä olen nyt vastuuhenkilönä, mutta sitten kun luovun tästä, vastuuhenkilöllä pitää olla vähintään opistotasoinen koulutus”, Pertti Lampela kertoo.
Johanna opiskelee Ylivieskasssa sosionomiksi sitä varten, että pystyy aikanaan ottamaan vastuuhenkilön tehtävät. Vanhemmat ovat tyytyväisiä, ettei palvelukotia tarvitse myydä vieraille. ”Siinä vaiheessa, kun omistus siirtyy tyttärille, pitää hakea uudelleen lupa toiminnalle.”
”Olemme tavallaan kuin isä ja äiti täällä, yhtä perhettä”, Lampelat naurahtavat. ”Omaiset tykkäävät ja käyvät paljon katsomassa vanhuksiaan. Joillakin omaiset ovat kauempana, Ruotsissakin. He sitten soittelevat.”
Paljon kiitosta tulee vanhusten yksilöllisestä palvelusta. ”Henkilökunta ei vaihdu, tunnemme asukkaat ja asukkaat tuntevat meidät. Jos joku haluaa vaikka vielä iltakahvin, niin viemme sen heille termoksessa huoneeseen. Myös ruokailussa pystytään noudattamaan erikoistoiveita.”
Ruoka laitetaan paikan päällä. ”Tällä hetkellä kukaan ei tarvitse apua syöttämisessä, mutta sellaisiakin asiakkaita on ollut. Kunto ei joka päivä ole samanlainen, ja kun ikää kertyy, niin mennään huonompaan suuntaan”, Lampelat toteavat.
Erilaisia vapaa-ajan toimintoja asukkaat eivät Lampeloiden mukaan paljon kaipaa. Kun aikaa jää, pelataan muistipelejä tai kaadetaan keiloja. Bingo on ollut suosittua.
Kesäaikaan tehdään retkiä lähiseudulle tai kauemmaksikin. Rantasaunalla on grillikota, jossa paistetaan makkaraa ja juodaan kahvia. ”Talviaikaan eivät kaikki halua lähteä ulos. Joku on sanonut, että on elämässään ollut niin paljon ulkona, ettei enää halua. Ei pakoteta”, Pertti Lampela kertoo.
Seurakunnan edustajat vierailevat syntymäpäivinä tai muina juhlina. Erilaisia ryhmiä käy laulamassa ja soittamassa. Pertti itsekin soittelee uruilla vanhusten toivemusiikkia. ”Myös erilaisia teemapäiviä vietetään: on veteraanipäivät ja liputuspäivät, joista keskustellaan ja käydään myös veteraanien tilaisuuksissa.”
”Tyttärillä on hevoset ja kesällä tehdään hevosille heinää. Sen seuraaminen on tärkeää. Entisten viljelijöiden kanssa käydään katsomassa viljan orastumista ja puintia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
