Sannin suuri ihmiskoe

Kokoomuksen hallitsemassa opetusministeriössä valmistellaan reformeja. Tuntuvien rahaleikkausten perään pitäisi vaalikauden aikana saada uudistuksia, joita voisi kehua tulevilla vaalitoreilla. Remontin kohteina ovat ylioppilastutkinto, yliopistoon hakeutuminen ja pääsy ammattiopetukseen. Koulujen opetussuunnitelmat reerattiin jo.

Uudistusten punaiseksi langaksi on esitetty työelämään kulkevan polun lyhentämistä. Koulusta pitäisi päästä vauhdilla opintoputkeen ja sen jälkeen tienaamaan – itselle ja valtiolle. Opiskelijoiden välivuosia tulisi saada pois ja työnantajille toimittaa motivoitunutta, kapean alansa oppinutta raaka-ainetta.

Viimeisimpänä on valmisteltu pikaista vauhtia ammattikoulutukseen pääsyn uudistamista.

Jo ensi keväänä hakisivat nykyiset peruskoulun ysiluokkalaiset itselleen koulupaikkaa yhteishaussa uusin kriteerein. Niissä suuri muutos olisi, että taito- ja taideaineista ei enää annettaisi lisäpisteitä.

Uudistus tuntuu kummalliselta, mutta se sopii ministeriön vallitsevaan poliittiseen linjaan. Nyt halutaan palkita menestyjiä. Jos koulussa lukemisen sijasta kiinnostavat käsillä värkkäily, mopon rassaaminen, musiikki, teatteri tai vain yleinen sählääminen, tie jatkoon on karu. Lisäpisteitä saisi kymppiluokan suorittamisesta.

Maalaisjärjellä on vaikea ymmärtää tämän uudistuksen tarkoitusta.

Toisen asteen ammattikoulutuksen rasitteena näin ulkopuolisen silmin ovat olleet tutkintojen tarpeeton pitkittäminen, reaaliaineiden painottaminen käytännön harjoittelun kustannuksella ja rehellisesti sanoen: lorvailun lisääntyminen.

Kouliminen ja elämänhallinta jäävät usein mahdolliselle työnantajalle. Tätä vahvistaa sekin tutkittu tieto, että esimerkiksi rakentamisessa työn tuottavuus on viime vuosikymmenten aikana alentunut.

Kolumnistin ei tietenkään pidä yleistää, vaikka joutuu kärjistämään.

Opetusalan uudistuksia leimaa kuitenkin nyt suuri ihmiskokeen luonne. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on lähtenyt tielle, jossa suuresta opetuskoneesta työnnetään markkinoille Pisa-kokeella marinoitua, keskimäärin kohtuudella laskevaa, lukevaa ja koodaavaa tulevaa keskiluokkaa. Pois hipit yliopistojen verorahoja tuhlaamasta, pois käsityön näprääjät wetterhofeistanne – nyt pannaan humanistit säilöön niin kuin juopot valtiovierailun alla.

Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat ongelmiamme, ja nämä koulu-uudistukset syventävät vaikeuksia.

Kysymys ei enää ole pudokkaista vaan aivan tavallisen, keskinkertaisen todistuksen hakijoista. Jos ilman täydellistä englantia ei enää pääse ammattiopintoihin, niin mihin käytännön osaajat menevät? Monelle nuorelle kysymys on itsetunnosta, siitä, että olen tuossa tekemisessä hyvä.

Kysymys on mitä suurimmassa määrin myös alueellisesta tasa-arvosta. On tätä päivää, että opetuksen taso ja vaikuttavuus riippuvat siitä, missä asut. Olemme palanneet 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa asuinpaikalla ja rahapussin paksuudella on selkeä vaikutus jälkikasvusi mahdollisuuksiin.

Nykyinen politiikka ei näytä välittävän sivistysyhteiskunnan tulevaisuudesta. Nyt on tärkeää saada ”massaa” markkinoille. Mutta missä opetushallinnon suunnittelijan pöydällä lepää viisaus siitä, millaisia osaajia kahdenkymmenen vuoden kuluttua tarvitaan?

Koulutuksen tehtävänä on luoda sivistyneitä, vahvalla itsetunnolla varustettuja, kriittisiä kunnon kansalaisia. Tähän valmistavat taito- ja taideaineet ovat kansakunnalle talouskasvuakin tärkeämpiä, sanoo Martha Nussbaum, alan arvostettu kirjoittaja.

Onko sivistyspuolueena esiintyvä keskusta jättänyt koko opetushallinnon kokoomukselle? Pyydän, pysäyttäkää nyt edes eduskunnan sivistysvaliokunnassa tämä digisukupolven ihmiskoe.