Keskustan kotikunta-maakuntamalli on muutos parempaan

Harri Mäki-Petäjä kirjoitti (kp 23.1.) erinomaisen kirjoituksen hallituksen härkäpäisyydestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen hoitamisessa. Kirjoituksessaan Mäki-Petäjä mainitsee keskustan esittämän kotikunta-maakuntamallin ja kertoo sen ”jääneen hieman epäselväksi”.

Allekirjoittanut on mukana keskustan kunta- ja aluetyöryhmässä, joka on työstänyt tämän keskustan esittämän mallin. Yritän lyhyesti selvittää millainen keskustan esittämä kotikunta-maakuntamalli on.

Ensin joitakin perusasioita. Tarvitsemme uudistuksia kunnissa, jotta suomalainen hyvinvointi voidaan pelastaa. Keskusta ja Kataisen hallitus ovat eri mieltä siitä, mitä uudistuksilla tavoitellaan ja miten ne tehdään.

Keskustalle tärkeintä on uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelut niin, että lääkäriin pääsee tulevaisuudessa nopeammin. Kotikunta-maakuntamallissa terveys- ja vaativammat sosiaalipalvelut hoidetaan kuntien yhteistyönä maakunnittain, nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta.

Keskustan mallissa sosiaali- ja terveyspalveluja ei keskitetä, vaan haetaan laajemmat hartiat näiden suurempaa väestöpohjaa vaativien palvelujen järjestämiselle. Esimerkiksi lääkäriin pääsee yhä jokaisessa kunnassa.

Keskustan mallissa siirrytään kohti yksikanavaista rahoitusta. Sen avulla sosiaali- ja terveyspalveluihin tarkoitetut rahat saadaan nykyistä tehokkaampaan ja asiakkaan hyvinvointia paremmin edistävään käyttöön.

Raha seuraa potilasta. Ja mikä parasta, asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy. Hän voi valita kunnan, yrityksen tai vaikkapa jonkun järjestön tuottaman palvelun välillä. Asiakkaan valitsema palveluyksikkö on kokonaisvastuussa asiakkaan hoidosta ja hoivasta.

Kunta on keskustalle ihmisten yhteisö ja alueensa elinvoiman luoja. Emme hyväksy pakkoliitoksia, keskittämistä emmekä hallituksen ideologista pyrkimystä suurkuntiin. Keskustan vaihtoehdossa kuntaliitoksia tapahtuu vain vapaaehtoisesti, jokaisen kunnan ja sen asukkaiden itse päättämänä.

Keskustan mallissa kotikunta vastaisi seuraavista toiminnoista: päivähoito, peruskoulu, kulttuuri, paikallinen elinkeinotoimi, kirjasto, liikunta, terveyden edistäminen, asuminen, kaavoitus ja paikallinen infra. Kotikunnassa säilyvät lääkäripalvelut vaikka järjestämisvastuu on maakunnalla.

Maakunta vastaisi perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, vaativasta sosiaalitoimesta, toisen asteen koulutuksesta, maakuntakaavoituksesta, aluekehityksestä ja maakunnan edunvalvonnasta. Erva-alueilla yliopistosairaaloissa hoidettaisiin erityisen vaativa erikoissairaanhoito.

Asiantuntijat tukevat keskustan vaihtoehtoa. Sen kaltainen palvelujen järjestäminen on käytössä useissa Euroopan maissa.

Kotikunta-maakuntamalli on muutos parempaan. Se turvaa palvelut nopeasti, lähellä ihmistä. Se antaa asiakkaalle valinnanvapautta. Se ei rakenna hallintohimmeleitä. Se kunnioittaa kuntalaisten itsehallintoa ja kuntien omaa päätösvaltaa.

Epiktetos: ”Eivät asiat mieltämme paina, vaan mielipiteet asioista.”