Täältä tulee Taivassalon punainen

Palin Granitin Taivassalossa sijaitsevasta Balmoral Red 5 -nimisestä louhimosta on louhittu kuulua Taivassalon punaista 1970-luvulta alkaen. Vanhimmat punaisen graniitin louhimot ovat toimineet Vehmaalla yli 100 vuotta. Palin Granit 

Palin Granitin toimitusjohtaja Heikki Palin. Lohkareiden merkinnät kertovat kiven laatuluokan, louhimon, järjestysnumeron sekä painon. 

Kivenlouhinnan työvaiheet ovat: aihion eli kamin irrotus ja sen paloitteleminen lohkareiksi, lohkareiden paloittelu ja jälkikäsittely. Palin Granit 

Aihion eli kamin paloittelua. Kamien koot vaihtelevat kallion laadun ja irrotusmenetelmien mukaan. Palin Granit 

Paikallinen ylpeys, Taivassalon punainen koristaa myös sorana monia seudun puutarhoja ja pihateitä. 

Luonnonkivi on käyttövalmista heti kun se on irrotettu kalliosta, jatkokäsittely määräytyy käyttökohteen mukaan. 

Palin Granitin toimitusjohtaja Heikki Palin nojaa yli 10-tonniseen graniittimöhkäleeseen. Murikan kylkeen kirjattu järjestysluku kertoo sen olevan 35 564. louhimosta irrotettu, laatuluokiteltu raakakivi.

Tämän, Balmoral Red 5 -nimellä tunnetun louhimon tarina alkoi 1970-luvun alkupuolella. Tuon ajan kivikeot luonto on jo maisemoinut tehokkaasti. Louhimo, jossa nyt seisomme, on avattu 1982.

Täältä myös Palin itse aloitti täysipäiväisen uransa perheyrityksessä, jonka toimitusjohtajaksi hänet nimettiin vuonna 1989.

”Palin Granitin historia alkoi vuonna 1921, kun isoisäni perusti hautakiviä valmistaneen kiviveistämön Loimaalle”, Palin kertoo. Nyt työhän on tarttunut jo neljäs sukupolvi.

Tällä hetkellä Palin Granitilla on kuusi toiminnassa olevaa louhimoa ja työntekijöitä noin 80. Käyrä on ollut laskusuuntainen pitkään, mutta nyt tilanteessa on Palinin mukaan saavutettu eräänlainen suvantovaihe ja usko kasvuun elää vahvana.

Nyt louhimo on lepotilassa, mutta kun se jälleen aktivoituu, louhitaan täältä Balmoral Rediä, joka on kansainvälinen klassikko ja ennen kaikkea vientikivi.

”Kivien kauppanimet tulevat lähes poikkeuksetta esiintymän sijaintipaikkakunnan ja kiven värin mukaan, kuten Ylämaan vihreä, Virojoen punainen ja niin edelleen”, Palin selventää.

Suomessa kivestä käytetään sekä kansainvälistä kauppanimeä Balmoral Red tai kotimaista nimeä – Taivassalon punainen.

”Jos kävelee Manhattanilla, New Yorkissa, törmää jatkuvasti Balmoraliin. Amerikkaan vietiin aikanaan todella paljon kyseistä kiveä pilvenpiirtäjien rakennuskiveksi. Kotimaan ehkä tunnetuin ja omasta mielestäni komein Taivassalon punaisesta tehty rakennus on Helsingin Kampissa sijaitseva Graniittitalo”, Palin vinkkaa.

Taivassalon punainen on hyvin monikäyttöinen kivi, sitä käytetään yhtälailla hautakivenä, sisustukseen ja rakennuskivenä kuin ympäristökivenäkin esimerkiksi torikivenä tai katukivenä.

Balmoral Redin louhinta teollisessa mittakaavassa on aloitettu Vehmaalla jo 1900-luvun alussa.

Kivi ei noudata ihmisen piirtämiä kuntarajoja. Punaisen graniitin alue alkaa Vehmaalta, mutta pääesiintymä on Taivassalossa.

”Meillä oli Taivassalossa myös eräs louhimo, josta tuli Esko Brownia, ruskeaa graniittia”, Palin huomauttaa.

Suomalaisen kiven yksi suuria etuja on juuri se, että louhimot ovat melko suuria. Vaikka maailmalla on hyviä ja kauniita kiviä, ovat monet esiintymät verrattain pieniä.

Esimerkiksi juuri Vehmaalla on samasta louhimosta louhittu samaa kiveä jo yli 100 vuotta ja sitä riittää edelleen.

Palin Granitin louhimasta kivestä noin 10–15 prosenttia jää kotimaahan, muut lähtevät vientiin.

”Kotimaan rakentaminen on viime vuosina vilkastunut ja oikeastaan kaikki isot kaupungit käyttävät mukavasti kotimaista kiveä. Kelkka on kääntynyt siihen suuntaan, että on alettu enemmän suosia kotimaista tuotetta”, Palin kertoo.

Tällä hetkellä Palin Granitin louhimaa kiveä viedään Kiinan lisäksi esimerkiksi Puolaan, Saksaan, Italiaan, Espanjaan ja Intiaan, sekä uusille markkina-alueille kuten Pohjois-Afrikkaan.

Kiven vienti elää maailman markkinatilanteen mukaan, siellä missä rakennetaan, sinne menee myös kiveä.

”Viime vuosina meillä on ollut erittäin paljon vientiä Kiinaan, jonne pääosa raaka-aineesta on mennyt viimeisen kymmenen vuoden ajan. Viimeisten kolmen vuoden aikana vienti on melko lailla tyrehtynyt, nyt odottelemme, että Kiinan vienti lähtisi uudelleen käyntiin.”

Suurin tähän tilanteeseen vaikuttanut syy on rahtikustannusten nouseminen lähes kaksinkertaisiksi aiempaan nähden.

”Vähän aikaa se tökkii, mutta kyllä se siitä jälleen lähtee, 30-vuotisen urani aikana on kyllä ylä- ja alamäkiä nähty”, Palin summaa.

Louhimon perustaminen ei ole yksinkertainen juttu. Vaikka kotimaan rakentamisessa on alettu suosia lähikiveä ja maansisäinen kivikauppa on vilkastunut, kiristyvät ympäristömääräykset eivät louhimon perustamista ja pyörittämistä helpota.

Ensi vuonna voimaanastuvaksi suunniteltu, niin kutsuttu Muraus-asetus, vaikeuttaisi louhimon perustamista merkittävästi, esimerkiksi kieltämällä louhinnan, mikäli alle 300 metrin päässä työmaasta on edes harvoin käytetty loma-asunto.

Palin huomauttaa, että louhimoala toimii jo nyt tiukkojen säädösten mukaan.

”Tämän kaltaisen louhimon suurin haitta ympäristölle on kuitenkin melu, joka pyritään vaimentamaan mahdollisimman hyvin esimerkiksi erilaisilla valleilla.”

”Biodiversiteettiin tämä ei juuri vaikuta, pöly on pieni haittatekijä, mutta sekin pyritään mahdollisimman tehokkaasti sitomaan ja keräämään talteen.”

Pölyn sitominen on myös taloudellinen kysymys, kalliit louhimokoneetkaan eivät kestäisi jatkuvaa ja runsasta pölyä.

Palin kertoo louhimon ylijäämäkivikasojen olevan eläinten suosiossa. Nytkin kaksi merikotkaa liitelee äänettömästi taivaalla, välillä laskeutuen ihmisen rakentamalle tähystyspaikalle.