Riippumattomuuden arviointi Luonnonvarakeskuksessa

Varsin erikoisen epäilyn oli Luonnonvarakeskuksen tutkija Riikka Piispanen esittänyt Turun yliopistoon perustettavan uuden maankäyttö­professuurin lahjoituksillaan mahdollistavia tahoja kohtaan. (MT 15.10.)

Puheena oleva professuuri ja tutkimusala on enemmän kuin tarpeen ja alati ajankohtainen. Työkokemuksellani ja maanomistajana totean, että suurkiitos, kun vihdoinkin saadaan nopeasti muuttuviin ja vahvasti säädeltyihin maankäyttö-, maakuntakaava-, kiinteistöoikeus- ja muihin vastaaviin kysymyksiin liittyvää tutkimusta ja opetusta käyntiin Turussa.

Piispasen julkinen epäily rahoituspohjan vaikutuksista riippumattomalle tutkimukselle pakottaa kysymään, arvioiko Luke systemaattisesti muutkin tieteelliset tutkimusyhteisöt, niiden lahjoitusprofessuurit ja tutkijakunnan, ettei Luke itse altistu yhteistyöhön ”vääräoppisten” kanssa?

Toiseksi, onko Luke ottanut ja ottaako se vastaan lahjoitusvaroja koskaan, sekä millaisista ”aika erikoisista rahoituspohjista” kieltäydytään? Kolmanneksi, miten Lukessa luokitellaan tai ennakoidaan uhkaa riippumattomalle tutkimukselle ja opetukselle tuottavat rahoittajatahot?

Olen ymmärtänyt, että edelleen monille yliopistoille ja ammattikorkeakouluille kelpaavat yksityisten, säätiöiden ja yhdistysten lahjoitusvarat sekä kasvava käytäntö- ja yrityslähtöinen yhteistyö.