Ilmastokriisissä ei ole voittajia

Toiveikkaimmissa odotuksissa saamme Suomeen uusia viljelykasveja – jos ei banaaneja ja palmuja, niin ainakin viiniköynnös ja persikka vakiinnuttavat paikkansa viljelykasvien valikoimassa. Kuva: Pixabay

Puutarha-alaa on pidetty jonkinlaisena voittajana ilmaston lämmetessä. Toiveikkaimmissa odotuksissa saamme Suomeen uusia viljelykasveja – jos ei banaaneja ja palmuja, niin ainakin viiniköynnös ja persikka vakiinnuttavat paikkansa viljelykasvien valikoimassa.

Totta onkin, että moni eteläinen, meillä talvenarka kasvilaji ja -lajike menestyy tulevaisuuden Suomessa ja rikastuttaa ruokapöytäämme ja koristetarhaamme.

Jos asia olisi näin yksioikoinen, voisimme huolettomin mielin odotella ilmaston lämpenemistä. Todellisuus on kuitenkin osoittautunut monisyisemmäksi.

Viimeiset kaksi kesää ovat antaneet esimakua lämpenevän ilmaston aiheuttamista ongelmista. Kuumana kesänä mansikka kypsyy ennen kuin se ehtii kasvaa täyteen kokoonsa. Vakkaan kertyy pienikokoista marjaa.

Jokaisella puutarhakasvilla on optimilämpötila, jossa se kasvaa parhaiten. Kun lämpötila siitä nousee, kasvu alkaa kärsiä. Kesällä 2021 tuo raja ylittyi salaatin kohdalla, mikä aiheutti sadonmenetyksiä.

Mitalin kääntöpuolelta löytyvät myös tuholaisparvet, lisääntyvät taudit ja vieraslajit. Pakkasettomat talvet eivät tee hyvää Etelä- ja Lounais-Suomen savikoille. Mikä kasvukauden pituudessa voitetaan, se sään ääri-ilmiöiden tuottamassa epävarmuudessa hävitään.

Uutisointi Keski-Euroopan kuivuudesta ja metsäpaloista palauttaa mieleen emeritusprofessori Juhani Rinteen luennon Ilmatieteen laitoksen vuoden 2008 ilmastonmuutoskurssilla. Rinne oli yksi niistä tutkijoista, jotka 1970-luvulla ilmaisivat huolensa ilmaston lämpenemisestä.

”Kukaan ei uskonut silloin. Eikä usko nytkään”, kokenut meteorologi totesi luentonsa aluksi.

Nyt on aika uskoa.

Suomi ei ole saari, vaan se on alttiina maapallon merivirtojen, tuulien ja kasvihuonekaasujen monimutkaiselle kokonaisuudelle. Se mitä tapahtuu Espanjassa, Etelänavalla tai Pakistanissa, heijastuu meillekin. Merkit ovat havaittavissa.

Ranskassa tuoretta nurmea ei kuivuuden vuoksi ole joka puolella tarjolla, minkä vuoksi jotkut juustolat sulkevat ovensa. Nimetyn juustolaadun valmistus edellyttää, että karjan ravinnosta tietty määrä on tuoretta nurmea.

Po-joen laaksossa riisiviljelmät kuivuvat. Atlanttiin laskeva Loire-joki on paikoin niin kuiva, että sen voi ylittää jalan. Lista on pitkä.

Kaksi kolmasosaa Euroopan pinta-alasta hehkuu kartalla punaisena ja keltaisena kuivuuden merkiksi, Etelä-Suomi mukaan lukien. Viljelijöiden kanssa keskustellessa on käynyt ilmi, että vesi on ollut kortilla jo kahtena kesänä. Paikoin laitumet kuivuvat täälläkin.

Me suomalaiset elämme yltäkylläistä elämää, ja taloutemme perustuu korkeaan luonnonvarojen kulutukseen. Ilmasto lämpenee, eikä asia katoa, vaikka kompensoimme päästöjämme. Niiden alkusyyn eli kulutuksen vähentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten lieventämiseksi.

Kohtuullistaminen on meille mahdollista, eikä se maksa mitään. Valinnoillamme on merkitystä. Voi vähentää turhia ajokilometrejä ja jättää lentämättä, vaihtaa citymaasturin pienempään, korjata vanhaa ja jättää viihde-elektroniikka kauppaan.

Kirjassaan ”Kasvatus ekokriisin aikakaudella” kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri pohtii ihmisen ja tuotemaailman suhdetta.

Värrin mukaan uudet sukupolvet syntyvät teknologisen kehityksen ohjaamaan, kulutuskeskeiseen tuotemaailmaan. Tuotemaailmasta on tullut ensisijainen maailma, joka määrittää kaiken muun arvon ja merkityksen.

Tämän kytköksen purkamisesta on hyvä aloittaa, sillä vielä on mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen.