Jääkiekkoliigaa on pitkään vaadittu pienennettäväksi, mutta nyt ideoidaan sen suurentamista – realismi kannattaa pitää mukana

Maanantaina jatkuu. Lahden Pelicansin olisi tehtävä jotain toisin, että finaalisarja Tampereen Tapparaa vastaan olisi voitettavissa. Kuva: Ruutukaappaukset, MTV Katsomo

Liigan finaalit ovat parhaillaan käynnissä tutuissa tunnelmissa, mutta kulisseissakin tapahtuu. Esimerkiksi pitkään vaaditut karsinnat palaavat ensi keväänä sarjaan. Päätöksellä on hyvät urheilulliset puolensa, mutta seurojen sikarikerhoja karsinnat eivät välttämättä miellytä.

Pitkän linjan jääkiekkomies Kalervo Kummola visioi (MT 10.4.), että Liigaan voisi tulla lisääkin joukkueita maakunnista, mikäli sarja jaettaisiin kahtia. Potentiaalisia uusia pääsarjapaikkakuntia voisivat olla esimerkiksi Rovaniemi, Joensuu, Iisalmi, Imatra ja Kajaani.

Ideoille ja kehittelylle – eli uuden tulevaisuuden tekemiselle – on aina paikkansa, tietenkin. Sittemmin Kummola on ehdottanut myös ratkaisua, jossa Suomen liigaan tulisi joukkueet Virosta ja Latviasta (IL 20.4.).

Suomessa väestömäärä on sen verran pieni, että uskottavalla liigajoukkueella on pakko olla takanaan sitoutunut ja vahva yhteisö, uskolliset fanit sekä sponsoriyhtiöt. Tai sitten pitää olla toiminnalle muunlaista kivi­jalkaa tai lahjoittajaa tai enkelisijoittajaa. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Perinteisistä liigakaupungeista ainakin Oulu ja Rauma ovat rakentaneet talouskivi­jalat muualta, ja niiden tuotoilla tuetaan kiekkotoimintaa. Muutkin kyllä yrittävät.

Turussa pelastus on tullut vuosia avo­kätiseltä sponsorilta Supercellistä. Lehti­tietojen mukaan tämä tuki vähenee tai loppuu jatkossa, joten ei sielläkään enää niin helpolla päästä.

Espoossa seura ajautui aikanaan tuhoon, kun pitkäaikainen lahjoittaja vetäytyi, eikä seuraidentiteettikään – se kuuluisa yhteisö – oikein rakentunutkaan edes nollabisnekseksi.

Viime vuosina taloudellisen puolen hankaluuksissa ovat olleet ainakin Porin Ässät, Saipa Lappeenrannasta, Vaasan Sport, Lahden Pelicans ja Hämeenlinnan HPK. Edellä mainittu voitti peräti mestaruuden vuonna 2019, mistä seurasi myös paljon euromääräistä kivaa.

Silti jo nyt perinteisessä kiekkokaupungissa ollaan suunnatun osakeannin kanssa housut kintuissa. Näiden esimerkkien valossa on ainakin toistaiseksi hiukan vaikea nähdä, että Suomessa pelattaisiin taloudellisesti kestävällä tavalla urheilullisesti korkeatasoista Liigaa, jossa olisi 20 tai 24 joukkuetta.

Ehkäpä Kummolan ajatus kulkee kuitenkin syvempiä tai osin ääneen lausumattomiakin reittejä. Kahtia jaetusta Liigasta voisi tuossa mallissa ”pudota” Liigaksi nimettyyn alasarjaan, jolloin koko seura ei välttämättä olisi hetken päästä vuosikymmenen korpivaelluksella tai kokonaan nurin.

Katsomoissa riittää yleensä väkeä, kun kaupungin oma seura menestyy. Silti Suomessa joudutaan tyytymään pieniin katsojamääriin verrattuna lukemattomiin ammattilaisliigoihin Keski-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.  

Silti, jos veikkaus sallitaan, uudessa mallissa tasoerot olisivat pelkästään seurojen resurssien vuoksi valtavat myös itse kaukalossa. Tamperelaisseuroilla ei ole suuria vaikeuksia myydä kymmentätuhatta lippua huippuotteluun, mutta Mikkelissä kotiyleisökeskiarvo pyöri kuluneella kaudella alle kolmessa tuhannessa.

Näin siitäkin huolimatta, että joukkue pelasi erityisen raikasta lätkää ja menestyi runkosarjassa hienosti. Kilpaile siinä sitten ensi kauden pelaajista. Ainakin pelkällä rahalla se on miltei mahdotonta.

Kokonaan oma kysymyksensä on, pitäisikö pääsarjakiekon levittäytyä koko maan laajuudelle ja miksi ihmeessä. Hienoja urheilulajeja on pilvin pimein, ja jääkiekkoa on jo arvosteltu siitä, että se imee liikaa pienen väestön urheilevia lahjakkuuksia.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimitussihteeri ja toimittaja.