Naisten aseman parantaminen avainasia

Sain Ulkoministeriöltä kutsun Keniaan puhumaan Suomen ja Kenian diplomaattisuhteiden 50-vuotisjuhlassa. Muutaman päivän vierailun aikana sain tutustua myös vesi- ja metsäohjelmaan sekä paikallisten naisjärjestöjen, ihmisoikeuskomissaarin ja oikeusasiamiehen työhön.

Niin Keniassa kuin kaikkialla muuallakin pitää ymmärtää, että niin kauan kuin puolet väestöstä, naiset, eivät pääse vaikuttamaan elinoloihin ja oman asemansa parantamiseen, ei yhteiskunta kehity.

Tasa-arvoisempi yhteiskunta on aina myös miesten etu. Suomi on tukenut pitkäjänteisesti naisten oikeuksia Keniassa ja maassa vuonna 2010 hyväksytty perustuslaki onkin edistyksellinen. Sen mukaan naisille on annettava oikeus esimerkiksi omistaa maata ja heille pitää varata vähintään kolmannes parlamenttipaikoista.

Arki on kuitenkin huomattavan paljon karumpi. Esimerkiksi maanomistusoikeudet ovat heikot ja lain toimeenpano hidasta. Kuitenkin naiset huolehtivat peltotilkuillaan valtaosasta ruuantuotantoa.

Kun naiset eivät saa omistaa tai periä maata, he jäävät vaille lainoja ja muita kehittämispanoksia eikä maanviljelys tuota tarpeeksi.

Naisiin kohdistuva väkivalta on Keniassa surullisen yleistä ja esimerkiksi raiskaukset ovat arkipäivää. Rikoksia ei läheskään aina tutkita eivätkä naiset myöskään pääse ajoissa sairaalahoitoon koska hoitopaikkoja ja kulkuneuvoja on vähän. Asenteet väkivaltaa kohtaan ovat kuitenkin suurin este, väkivaltaa kokenut nainen on helposti itse syypää kohtaloonsa.

Hyvääkin tehdään. Tapaamani kyläläiset kertoivat, mitä porakaivo merkitsee heidän elämässään.

Käsityksen asiasta saa, kun tietää, että aikaisemmin naiset ja lapset kävelivät joka päivä kahdeksan kilometrin päähän joelle hakemaan muovitynnyreillä vettä arjen tarpeisiin. Jatkuva kantaminen köyristi vanhojen naisten selät ja lasten päivä venyi pitkäksi koulutyön jälkeen.

Tällä hetkellä kaikki puhuvat Keniassa devoluutiosta eli hallinnon hajauttamisesta. Kenia on ollut tähän saakka äärimmäisen keskusjohtoinen valtio mutta nyt valtaa, vastuuta ja resursseja ohjataan myös piirikunnille.

Palvelut ovatkin lyhyessä ajassa parantuneet syrjäseuduillakin. Kansalaisten mahdollisuus valvoa varojen käyttöä ja palveluiden laatua on uutta. Nyt kenialaiset voivat helpommin myös valittaa tehdyistä päätöksistä.

Juuri demokraattista ja läpinäkyvää hallintoa köyhissä maissa pitää tukea. Esimerkiksi veronkantojärjestelmien kehittäminen ja pääomapaon hillitseminen sekä veroparatiisien suitsiminen olisivat parasta kehitysapua mitä köyhät maat voisivat saada. Kehitysyhteistyörahat ovat kärpäsen kakka verrattuna valtaviin rahavirtoihin, jotka köyhistä maista lähtevät veroparatiiseihin hyödyttämään pientä rikasta eliittiä.

Keniasta on löydetty luonnonrikkauksia kuten öljyä ja maakaasua. Näistä rikkauksista on päästävä nauttimaan yhä suurempi osa kansasta. Yritykset on saatava maksamaan veroja maihin, joiden luonnonvaroista ne valtavat tuottonsa käärivät.

Nyt ajat ovat ankeat ja Suomen kehitysbudjetista leikataan satoja miljoonia euroja. On entistä tarkemmin mietittävä, mitä kehitysyhteistyöllä halutaan saada aikaan.

Aivan varmaa on, että köyhien maiden omaa kantokykyä, hyvää hallintoa, ihmisoikeuksia sekä naisten ja lasten asemaa on edelleen parannettava. Yksityisen sektorin kehittämistä on jatkettava, jotta myös kehitysmaissa voitaisiin luoda säällisiä työpaikkoja.

Ellei näin tehdä, sadat miljoonat nuoret jäävät kokonaan vaille järkevää työtä. Se jos mikä on hyvä kasvualusta terrorismille ja aseellisille selkkauksille.

Aila Paloniemikansanedustaja (kesk.)Ulkoasiainvaliokunnan jäsen