Varuskunnista päätettäessä huomioitava myös aluetalous

Puolustusvoimiin kohdistuu mittavia muutospaineita sekä toimintaympäristön muutoksista että valtion menosäästöistä johtuen. Tavoitteeksi on ilmoitettu kustannustehokkaat ja henkilövahvuudeltaan nykyistä pienemmät, mutta turvallisuusympäristöön nähden suorituskykyiset puolustusvoimat.

Esityksiä välittömistä sopeutustoimenpiteistä ja pitkän aikavälin muutoksista odotetaan alkuvuodesta 2012.

Muutoksia tultaneen tekemään myös joukko-osastorakenteeseen. Uudistuksissa on lähdettävä päätehtävän, Suomen sotilaallisen puolustamisen lähtökohdista.

Jo nykytilanteessa Puolustusvoimien toiminnot varuskuntaverkko mukaan lukien ovat kuitenkin maantieteellisesti varsin keskittyneet. Vaikka maata ei sinänsä puolustetakaan varuskunnista käsin, niin tahto puolustaa koko maata vaatii kuitenkin maanlaajuista läsnäoloa ja eri alueiden tarpeisiin koulutettujen joukkojen tuottamista.

Esimerkiksi Kontiolahdella sijaitsevan Pohjois-Karjalan Prikaatin ja Sodankylässä sijaitsevan Jääkäriprikaatin lakkauttaminen jättäisi isot maantieteelliset aukot Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Alueellisen joukkotuotannon lisäksi varuskuntien sijainnilla on edelleen myös oma puolustuksellinen ja strateginen merkitys erityisesti nopeasti kehittyvissä tilanteissa ja joukkoja perustettaessa.

Aselajeiltaan nykyisin ohuita, mutta muutoin perusteltuja joukko-osastoja on mahdollista monipuolistaa, mikäli poliittista tahtoa löytyy.

Tarvittavat investoinnit esimerkiksi kasarmien modernisoimiseksi ja ilmanlaatuongelmien korjaamiseksi puolestaan etenevät, kunhan päätökset kehitettävistä joukko-osastoista on tehty.

Sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi Puolustusvoimien tehtäviin kuuluu tarvittaessa viranomaisten tukeminen esimerkiksi metsäpaloissa ja henkilöetsinnöissä sekä vakavammissa riskiskenaarioissa, kuten suuronnettomuuksissa, tulvissa, myrskytuhoissa ja väestön evakuoinneissa.

Tehtäviin kuuluvat myös maanpuolustustahdon edistäminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen.

Kuinka näitä laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen sisältyviä tehtäviä kyettäisiin hoitamaan koko maassa ilman maantieteellisesti kattavaa varuskuntaverkkoa?

Vaikka aluepolitiikka ei voikaan olla keskeinen uudistukseen vaikuttava näkökulma, valtion päätöksissä tulee kuitenkin huomioida aluetalouksien realiteetit eri puolilla Suomea.

Kyky kestää joukko-osaston lakkauttaminen on parempi elinkeinorakenteeltaan monipuolisempien ja vahvempien alueiden piirissä.

Puolustusvoimia tulee myös katsoa kokonaisuutena kattaen maavoimien lisäksi myös ilma- ja merivoimat sekä varsinaista ydintehtävää palvelevat tukitoiminnot.

Laskelmista on käytävä selkeästi esille, mitä säästyy, kun tietty joukko-osasto lakkautetaan, ja mitkä ovat vaihtoehtoiset kustannukset toimintojen keskittämisestä.

Laskelmissa on myös huomioitava vapautuvien maa-alueiden ja kiinteistöjen käyttömahdollisuudet ja potentiaalinen markkinakysyntä muihin tarkoituksiin sekä kohteiden myynnistä saatavat tulot.

Harjoitus- ja ampuma-alueiden kehittämismahdollisuuksia tarkasteltaessakin maantieteellä ja ympäröivällä yhdyskuntarakenteella on oma merkityksensä.