Mikä on oranssi ja asuu metsässä, mutta ei ole kettu?
Tuottajien pitäisi ottaa mallia öljyntuottajamaista.
Kettu. Kuva: Petteri KivimäkiOn vuoden harmain aika ja kolumnivuoro iskee. Uskoisin, että kun ulkona on pimeää, ihmiset kaipaisivat piristävää luettavaa. Mitä sellaista tähän kirjoittaisi? Ensimmäisenä kolumniaiheena mieleeni nousee tietysti maatalouden heikko kannattavuus, josta olen aiemmin kirjoittanut noin kymmenen kertaa saman kolumnin eri otsikolla.
Ei minulla ole siihen nytkään paljon uutta sanottavaa. Jos tuottajahinnat eivät vastaa kustannuksia, pitäisi viljelijöiden vähentää ruuan tuotantoa niin pitkään, kunnes tuottajahinnat nousevat niukkuuden myötä kustannuksia vastaaviksi. Niin muilla aloilla ja markkinataloudessa tehdään.
Kun hintataso on saatu kestäväksi, ei tuotantoa pidä lähteä lisäämään, jollei kysyntä kasva ensin. Täytyisi toimia kuten öljymaiden Opec eli rajoittaa tuotantoa ja pitää hinta itselle mieleisenä. Tuottajaorganisaatiot antaisivat viljelijöille lailliset keinot toimia näin.
Toinen ajankohtainen aihe olisi Ukraina. Mutta se varsinkaan ei ole millään tapaa valoisa aihe. Eikä minulla siihenkään ole paljon sanottavaa eikä riittävää asiantuntemusta kommentoida asiaa.
Eurooppa jää ikuiseen kiitollisuuden velkaan Ukrainalle, joka taistelee yksin Venäjää vastaan. Myöhässä tuleva aseapu on parempi kuin ei mitään, mutta ei korvaa kidutettujen ja murhattujen ihmisten tuskaa. Se, että EU:n korkea edustaja tuomitsee lausunnoissaan Venäjän raakuuksia, ei paljon kellarissa tai poteron pohjalla suojaa etsiviä lämmitä.
Synkkiä uutisia maailmassa riittää ja tähänkin niitä hetkessä ilman suurempaa miettimistä monta riviä ilmestyi. Myönteisiä tekstejä on paljon vaikeampi kirjoittaa. En meinaa nytkään keksiä mitään positiivista uutista viime ajoilta.
Vitsitkin ovat vähissä, kun ei tule edes huonoja vitsejä mieleen. Sen sijaan alitajunnasta nousee Maustetyttöjen laulun sanat: ”Jos ei vielä masenna, voit aina päivän lehden lukee.” Verkon uutistarjonnassa itseäni masentaa klikkiotsikot. Ne vastaavat välillä juttujen sisältöjä yhtä paljon kuin otsikko tässä kolumnissa.
Usein vaikuttaa, että vain huonot uutiset ovat oikeita uutisia ja myönteiset loppukevennyksiä. Ei maailma kuitenkaan pelkkää synkkyyttä ole täynnä, ja paistaa aurinko marraskuussakin ainakin pilven takana.
Kuukauden takaa hyvänä uutisena voi nostaa eläkevarojen riittävyyden. Eläketurvakeskuksen mukaan työeläkkeiden rahoitus on tällä hetkellä hyvässä tasapainoissa ja eläkkeet pystytään rahoittamaan nykyisellä maksutasolla pitkälle tulevaisuuteen. Eläkkeistä, ja niiden loppumisesta, on synkistelty ties kuinka pitkään, joten on varsinainen ihme ettei tätä uutista juhlittu torilla patsaiden päällä kiipeillen.
MT:n kerran kuukaudessa ilmestyvässä Suomalaisessa Maaseudussa on hienoja myönteisiä tilajuttuja. Lokakuussa muun muassa kerrottiin maltillisesti investoineesta 30-lehmän maitotilasta, jossa yhteistyöllä ja suunnitelmallisuudella hommat on pidetty hanskassa. Tällaiset tilajutut ovat tärkeitä, sillä niistä muutkin voivat oppia jotain, eikä vain vaipua synkkien uutisten apatiaan.
Loppukevennyksenä kolumnin loppuun asti lukeneille pitkän miettimisen jälkeen ensimmäisenä mieleen tullut, muusikko Stigin televisiossa kertoma, vitsi: Mikä on oranssi ja asuu metsässä, mutta ei ole kettu?
No, olihan se kettu.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
