Soilikin (Streptocarpus) lehtipistokkaista kasvaneita pikkutaimia. Lehtipistokkaat leikataan pysty- tai vaakasuunnassa siten, että jokaiseen palaan jää ehjää keskisuonta. Lopuksi ne upotetaan multaan noin sentin syvyyteen.
Maalis-huhtikuussa huonekasvien talvilepo on jo ohi. On uuden kasvun ja taimien vuoro. Taimikasvatusten ääressä ei voi kuin ihmetellä kasvien valtavaa uusiutumiskykyä.
Huonekasvien lisäämistä varten varataan esille terävä veitsi tai sakset, hiekkaista kylvö- ja taimimultaa, lekasoraa ja puhtaita ruukkuja. Multa sekoitetaan ja kostutetaan pesuvadissa, ja ruukkujen pohjalle levitetään sentin kerros lekasoraa salaojitukseksi. Käden ulottuville varataan myös kirkasta muovia, josta voidaan sitaista rei’itetyt taimihuput kunkin ruukun ylle.
Yksi helpoimmista kevään taimikasveista on pelargoni, jonka pistokkaat juurtuvat yleensä hyvin. Pistokkaiksi leikataan vähintään 8–10 sentin pituisia, elinvoimaisia oksankärkiä, joissa on ainakin kolme lehteä tai silmukohtaa. Lehdistä alin tai alimmat poistetaan, ja pistokas työnnetään veteen tai multaan noin kahden sentin syvyyteen.
On makuasia, juurrutetaanko pelargonin pistokkaat ensin vesilasissa, vai pistetäänkö ne suoraan multaan. Laji kestää vesijuurrutusta hyvin. Näin on laita myös posliiniköynnöksellä, kultaköynnöksellä, juoruilla, kiinanruusulla, muratilla ja muorinkukilla. Aralian ja limoviikunan pistokkaat kannattaa sen sijaan tuikata suoraan multaan.
Vahvasti mätästävät lajit, kuten viiri- ja palmuvehkat, nukkumatti, anopinkielet, kliivia sekä hienohelma, lisätään jakamalla. Tällöin yhdestä emokasvista voi syntyä helposti ainakin neljä tai viisi jakotainta. Emotaimi ei jakamisesta suutu, kunhan siihen jää vähintään muutama reilun kokoinen juurenpala.
Joillakin kasveilla lisääminen onnistuu jopa lehdestä tai lehdenpalasta, lehtipistokkaasta. Näin lisätään muun muassa soilikkia, saintpauliaa ja lehtikaktuksia. Osalla huonekasveista jälkeläisten tuotanto taas hoituu rönsyjen turvin. Rönsylilja ja aaroninparta sopivat hyvin vaikkapa lasten kasvatettaviksi. Myös itulehdet tuottavat jälkeläisiä varsin omatoimisesti.
Valmiit taimiruukut peitetään ilmavalla muovilla ja nostetaan valoisalle, muttei paahteiselle ikkunalle. Lämpö auttaa taimien kehitystä, joten hyvä paikka voi löytyä vaikkapa keittiön tai kylpyhuoneen ikkunalta. Ruukkujen multa pidetään tasaisen kosteana, kunnes taimissa näkyy merkkejä uudesta, heleästä kasvusta. Silloin muovit voi vähitellen nostaa pois ja siirtää ruukut lopullisille ikkunapaikoilleen.
