Raha poikii
Kolumni
HEIDI JAATINEN
Koska maitohampaita on vain rajallinen määrä, rikastumaan tällä konstilla ei juuri pääse. Yksi mahdollisuus on leikata ruohoa kesäisin tai kolata lunta talvisin, mutta palkkakulujen vähäisyydestä päätellen pihassamme rehottaa pitkä heinä kesällä ja lumikasat talvella.
Olimme lähdössä reissuun. Kuten tunnettua reissussa kuluu rahaa. Sen tähden sitä olisi hyvä olla olemassa, ajatteli kuopuksemme ja kurkisti kukkaroonsa laukkua pakatessaan.
Meidän perheessä ei ole tapana antaa lapsille viikkorahaa. Rahaa voi saada, jos pudottaa hampaan ja laittaa sen tyynyn alle. Yöllä saapuu keiju, jollei satuolennon muisti ole vallan kuormittunut, ja vaihtaa kolikot hampaan tilalle.
Pian saavuttiin isoon kaupunkiin, jossa tuppaa rahalle tulemaan käyttöä. Kuopus rallatteli mielissään. Hetimiten hän huomasi kirpparin kassan vieressä avustuslippaan, jolla kerättiin rahaa Intian lasten kouluttamiseen.
Myös tapporaha tulee kysymykseen. Eräällä perheenjäsenellä onkin erinomaisen tappavat kädet ja hän on hankkinut yllättäviä summia nitistämällä kärpäsiä sisätiloissa. Mutta tätäkään rahanansaitsemiskeinoa ei voi pitää ympärivuotisena ja lisäksi tappamiseen sisältyy jossain määrin eettisiä ongelmia.
Jollakin keinolla oli nuorimmaisemme kuitenkin saanut kasattua kaksi kolikkoa reissuun ja houkutuksista huolimatta pitänyt rahat kukkarossa, mikä ei ole aivan tavallista, koska kuopus on hyvin antelias luonteeltaan: mielellään hän ostaa heti tilaisuuden tullen karamelleja ja jakaa ne sitten sisaruksilleen saaden itsekin muutaman.
Näin kävi nytkin ensimmäisellä huoltoasemalla, mutta koska hän ei saanut ojennettua tasarahaa, jäi hänelle kuusikymmentä senttiä taskun pohjalle. Hän kilisytteli kolikoita ja kyseli mitä niillä voisi hankkia. Eipä juuri mitään, hänelle vastattiin, mutta hän ei luopunut toivosta.
Sattumalla oli hänen varalleen vielä yllätys. Kun poistuimme ravintolasta, tyttö löysi lattialta setelin, toisen ja kolmannen! Rahat palautettiin tiskille. Jospa joku niitä kaipaisi ja palaisi hakemaan, niin kyllä ilahtuisi.
”Saanko laittaa rahat Intian tytöille?” kuopus kysyi ja mikäpä oli lupaa antaessa.
Hyvä mieli tuli niin lapselle kuin äidille, kun rahat löysivät niin hyvän kohteen. Nyt oli taas nuorimmaisen askel kevyt, kun ei tarvinnut enää miettiä, mihin rahan käyttäisi.
Hän juoksi isälle kertomaan mitä oli tehnyt. Ja isä palkitsi hänet antamalla uuden lantin. Tytön naama loisti. Etteikö rahalle muka löytynyt käyttöä ja etteikö se poikinut, kun vain pani tuulemaan.
Kun lähdimme, henkilökunta jäi ottamaan selvää, oliko kassassa vajausta ja pitikö rahat lähettää poliisiasemalle. Tyttö hyrähteli iloisena, kun tuli tehtyä jo toinen hyvä työ samana päivänä. Kassalle jätimme yhteystiedot siltä varalta, ettei omistaja palaisi.
Eipä aikaakaan kun tyttö sai soiton: rahoja passaisi nyt tulla noutamaan. Hopsansaa, iloisena keikkui hame rahanhakumatkalla. Etteikö raha muka kasvanut puussa, kun vain piti silmänsä auki.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
