Sipilän hallituksen iskukyky murenee
Jouni Kemppainen: "Tilanne on niin paha, että myös seuraavalle hallitukselle on syytä toivoa jo nyt kaikkea hyvää."18.3.201601:00
Juha Sipilä on ajanut yhteiskuntasopimusta Suomeen kohta vuoden. Tuloksena on ollut kaikkia osapuolia uuvuttava prosessi, mikä sinällään ei ole työmarkkinoilla uutta.
Nyt uupunein osapuoli näyttää kuitenkin olevan maan hallitus, joka on joutunut nöyrtymään asiassa useaan otteeseen. Se on kohdannut työmarkkinoiden ja kolmikannan logiikan ja realismin karusti.
Sipilän johdolla hallitus on törmännyt työmarkkinoiden muuriin tavalla, joka väistämättömästi heikentää sen omaa toimintakykyä ja yhtenäisyyttä.
Hallitus on joutunut tinkimään pakkolaeista, tunnustamaan ettei varasuunnitelmaa ole, antamaan SAK:lle pariinkin otteeseen ratkaisijan paikan ja viimeksi se on jäänyt palvelualojen PAMin panttivangiksi pyrkiessään edistämään maan kannalta aivan olennaisen sopimuksen läpimenoa.
Lisäksi erityisesti pienille yrityksille tuiki tärkeän paikallisen sopimisen pihvi tuntuu pudonneen matkan varrella jonnekin eikä tällaisen sopimisen aikataulustakaan ole varmuutta.
Vientiteollisuuden etulyöntiasemaa palkanmuodostuksessa tavoittelevan Suomen mallin edistyminen näyttää suotuisimmalta. Tosin tavalla, joka on niin väljästi määritelty, ettei siitä oikein vielä voi edes kiistellä.
Lienee selvää, että hallituksen tavoittelemaa 15 prosentin parannusta Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn ei saavuteta. Vetoapua voi tosin tulla Saksasta ja Ruotsista, joissa työvoimakustannukset näyttävät nousevan selvästi.
Silti Sipilän porvarihallituksen voimailu työmarkkinoiden maailmassa nostaa jälleen kerran esille porvarihallituksen vallan rajat. SDP:n ja ay-liikkeen blokki on niin vahva, ettei siihen porvarihallituksen keinoin pystytä puuttumaan.
SAK on demarien taustatuella onnistunut viemään hallitukselta puhdin ja palauttanut työmarkkinoista sopimisen etujärjestöjen ja jopa ammattiliittojen pöytiin.
Ironista on, että arvostellessaan hallitusta puuttumisesta työmarkkinoihin SAK ja muutamat ammattiliitotkin kuten PAM ja kuljetusalan AKT konsultoivat hallitusta sen talouspolitiikassa, suoraan ja sumeilematta.
Silti hallitukselle on pakko toivoa kestävyyttä. Suomen talous on heikossa kunnossa, viennin alkuvuosi oli umpisurkea ja velkaantuminen jatkuu. Haasteet eivät tähän lopu.
Sote, maatalouden kriisi, kansainvälinen epävarmuus ja pakolaisvirran hoitaminen ovat kärjessä. Nämäkin olisi helpompi kohdata, jos talouskasvu ja työllisyyden nousu pystyttäisiin käynnistämään.
Takeltelu taloudessa harmittaa erityisesti kokoomusta, jonka kenttäväki muistaa hyvin, mitkä tavoitteet hallituksella ohjelmassaan oli. Nurina puoluejohtoa kohtaan kasvaa, koska puolue ei ole päässyt tässä talouskeskustelussa johtoasemaan. Kokoomuksen jäsentenväliset ja perussuomalaisten gallup-syöksy ovatkin koko hallituksen huolia.
Tilanne on niin paha, että myös seuraavalle hallitukselle on syytä toivoa jo nyt kaikkea hyvää. Sillä on samat ongelmat edessä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne näki tämän patistellessaan PAMia yhteiskuntasopimusneuvotteluihin. Vastuullista oppositiopolitiikkaa on muukin kuin vastustaminen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
