Kuvittele itsellesi elämys

Oleellinen osa kuninkuusraveja on tunnelma. Tänä vuonna joudutaan todennäköisesti turvautumaan virtuaalikokemukseen kotikatsomoissa. Vierasblogissa aiheesta kirjoittaa viestintäalan ammattilainen Kirsi Haapamatti. Kuva: Jarno Mela

Sodankylän elokuvajuhlat järjestetään tänä vuonna netissä. Näin toimitaan myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlissa, joka muutti muotoaan VirtuaaliKaustiseksi. Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivät vietetään Youtubessa. Kaikkien näiden tapahtumien normaali kävijämäärä mitataan tuhansissa ja kymmenissä tuhansissa. Nähtäväksi jää, rientävätkö nämä samat ihmiset seuraamaan suosikkitapahtumaansa myös virtuaalisena versiona. Vai saavatko festarit kokonaan uutta yleisöä? Vai jättävätkö uskollisimmatkin fanit nettiesitykset sikseen ja kääntävät katseensa kesään 2021?

Edellä luetelluista tapahtumista vain Sodankylän elokuvajuhlat toteuttaa nettipalvelun maksullisena. Tilaisuuteen siis ostetaan liput. Festivaali koettaa myös luoda keskikesän elokuvajuhlien legendaarista yhteisöllistä tunnelmaa: Facebookiin on perustettu Sodiksen festaribaari -ryhmä, jossa yleisö jakaa Sodis-muistojaan, esittelee kotikatsomoitaan ja festaritarjoiluitaan.

Tänä kesänä ravikuninkaalliset kilvoittelevat ja voittajat ratkotaan ilman totuttua yleisömassaa. Millainen voi ravielämys olla, kun kaviouran ääreen ei pääse? Millaisia ratkaisuja tunnelmien ja jännityksen ja huippuraviurheilun välittämiseen keksitään, jotta yleisökokemus olisi edes jollain tapaa ravikesän ehdottoman kruunun arvoinen? Erilaisia virtuaalitapahtumien palveluntarjoajia on koronan myötä pompahdellut esiin useita. Keskeistä niiden mainoslauseissa on tämä: Virtuaalitapahtuma ei saa typistyä videotallennuksen tai edes videostriimin näyttämiseen. Tärkeää on myös yleisön osallistuminen. Sosiaalisen median myötä luulisi tähän tarjoutuvan runsaasti mahdollisuuksia. Sodankylän elokuvajuhlien fanit tuntuvat innostuvan virtuaalisuudestakin ja kannattelevat tuolla innostuksellaan tapahtumaa ensi vuoteen. Sodis-väki ei hylkää festivaalia, vaikka käyskentely öisessä Sodankylässä telttojen keskellä jää tänä vuonna haaveeksi.

Olen vannoutunut Euroviisu-fani, mutta en ole koskaan ollut tapahtumassa paikan päällä. Sen sijaan olen useana vuonna rakentanut ystäväni kanssa kisakatsomon televisiolähetyksen äärelle. Pukeudumme asiaankuuluvan överisti ja syömme herkkuja ja annamme tosissamme pisteitä kappaleille. Olisi mielenkiintoista kurkata kuninkuusraviyleisön kotikatsomoihin tänä kesänä. Keitä kisakatsomoonne kuuluu? Mitä on lautasella ja lasissa? Mitkä hevoset ovat suosikkejanne? Toki kisakatsomolle on oltava laadukasta, viihdyttävää ja monipuolista seurattavaa. Ilman nähtävää ja kuultavaa on vaikea virittäytyä kisatunnelmaan. (Kun nyt Sodankylän elokuvajuhlia tässä suitsutettiin niin mainittakoon, että tapahtuman sivuilla on kuin onkin Rakenna oma kotikatsomosi -kilpailu, jossa palkintona tietenkin liput vuoden 2021 livetapahtumaan.)

Eräs ravien ensikertalainen sanoi, että kaikkein vaikuttavinta raveissa oli kavioiden rummutus. Hän sanoi, että oli pysäyttävä ja dramaattinen hetki, kun hevoset lähtökiihdytyksessä päästivät niin että tanner tömisi. Sen tuntee koko kehossa, kun seisoo aidan takana radan lähellä. En usko virtuaalikokemuksen parhaimmillaankaan tarjoavan mitään vastaavaa, mutta voimme yrittää kuvitella sen kaiken. Voimme elämäntaitovalmentajien tapaan todeta ”nyt on näin” ja ottaa vallitsevissa olosuhteissa irti kaikki se hyvä, mitä kyetään. Suomenhevosten ystävien ja raviyleisön yhteisö on myös etänä tärkeä.

Ehkä etäravit kasvattavat kuninkuusraviyhteisön janoa ensi vuoteen ja silloin koemme suomenhevosjuhlan kaikin aistein, voimakkaampana kuin koskaan.

Maaseudun Tulevaisuus on Seinäjoen Kuninkuusravien yhteistyökumppani