Sota yhdisti Pohjolan
Vaikka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toteutuisi vasta kuukausien päästä, pohjoismaat muodostavat jo nyt keskinäisen ryhmän, jota yhdistävät Venäjän läheisyys ja pohjoismaiset arvot.
Vaikka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toteutuisi vasta kuukausien päästä, pohjoismaat muodostavat jo nyt keskinäisen ryhmän, jota yhdistävät Venäjän läheisyys ja pohjoismaiset arvot. Kuva: Juho Leskinen17.6.202209:00
Pohjoismaiden yhteenkuuluvuus oli tämän kesän Kultaranta-keskusteluiden teema. Juuri nyt se onkin vahvempaa ja todempaa kuin kymmeniin vuosiin. Syynä on Venäjän uhka, joka on jopa kylmän sodan aikoja synkempi. Pohjolan maat hakevat nyt turvaa toisistaan.
Tällä kertaa presidentti Sauli Niinistön ulkopoliittisen keskustelun pohjoismaiseksi päätähdeksi oli nostettu Ruotsin sijasta Norja, jolla on pitkä kokemus sekä Nato-jäsenyydestä että Venäjän rajanaapuruudesta.
Norjan pääministeri Jonas Gahr Störe tuki voimakkaasti Suomen jäsenyyttä, todisti Nato-maan kyenneen elämään rauhassa naapurina Venäjän kanssa ja korosti pohjoisten maiden yhteistä voimaa. Myös Niinistö painotti pohjoismaisen brändin merkitystä, jota kannattaa nykyisessäkin tilanteessa pitää esillä.
Sekä Niinistö, Störe että niin ikään norjalainen Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesivat useaan kertaan, ettei viiden pohjoismaan Nato-jäsenyys ole suunnattu ketään vastaan. Päinvastoin sen on tarkoitus luoda rauhaa ja vakauttaa Pohjolaan.
Samaan aikaan erityisesti Stoltenberg painotti kovuuden välttämättömyyttä rauhan ylläpitämisessä nykyisen Venäjän naapurissa. Myös Niinistö korosti Venäjän irrationaalisen käyttäytymisen merkitystä pohjoismaiden tulevan poliittisen suunnan valinnassa.
Vaikka rauhanneuvottelujen mahdollinen käynnistyminen jätettiin ukrainalaisten omaan harkintaan, erityisesti Stoltenberg muistutti sen vaativan todennäköisesti tinkimistä länsimaisista arvoista, demokratiasta ja kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteesta. ”Rauha on aina mahdollinen, mutta sillä on hintansa”, hän totesi.
Kiintoisaa Naantalissa oli tapa, jolla erityisesti Naton pääsihteeri pyrki huomioimaan Turkin huolen terrorismin kohteeksi joutumisestaan. Stoltenberg toisti useissa eri yhteyksissä maan joutuneen erityisen pahasti terrorismin kohteeksi ja harjoitteli yleisön edessä uutta tapaa lausua Turkin englanninkielinen kalkkunaan viittaava nimi.
Se, että Turkki vastustaa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä, on selvästi yllättänyt läntisen sotilasliiton johdon, jonka oli tarkoitus junailla kaksi pohjoista demokratiaa järjestöön mahdollisimman sujuvasti.
Myös Niinistö oli kohtelias Turkin vaatimuksia kohtaan, mutta totesi ykskantaan, ettei Suomi voi käytännössä maan toiveille erityisen paljon tehdä. Tämä varmasti riittää pitkälle. Turkin vikurointi on käytännössä Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen käsissä. Ongelma ratkeaa, kun aika on kypsä.
Vaikka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toteutuisi vasta kuukausien päästä, pohjoismaat muodostavat jo nyt keskinäisen ryhmän, jota yhdistävät Venäjän läheisyys ja pohjoismaiset arvot. Tällä hetkellä niitä yhdistää myös Turkin sooloilun kummeksunta.
Sotilasliittona yhtenäisyyttä vaaliva Stoltenberg toivoi pohjoismaiden kuitenkin välttävän sisäisen blokin muodostamista Naton sisälle. Hän muistutti Turkin olevan sekä strategiselta sijainniltaan että puolustusvoimien iskukyvyltään Natolle tärkeä jäsenmaa.
Näin varmasti on, mutta myös pohjoismaat ovat Natolle luotettavia jäseniä, jotka oman tonttinsa puolustamisen lisäksi osallistuvat myös Naton tehtäviin muualla. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi perustellusti, ettei Suomen kannata hakea minkäänlaista kevytjäsenyyttä.
Venäjän naapuruus korostaa erityisesti Suomen omien toimien uskottavuutta myös Naton jäsenenä. Apua on annettava muualle, jotta sitä varmasti tarvitessaan myös itse saa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
