Suuret palkat, kohtuulliset palkkiot

Tuorein hallituspalkkiojupakka sai alkunsa, kun omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd.) pysäytti Fortumin ja Neste Oilin korotusesityksen.

Asiaa ajoi Paateron alainen, osastopäällikkö Eero Heliövaara, joka oli kertonut etukäteen esimiehelleen aikeista. Paatero on sanonut, ettei tiennyt Heliövaaran esittämiä prosentteja. Niin tai näin, matto lähti napakasti Heliövaaran alta.

Kieltämättä suurimmillaan 30 prosentin korotusesitys näyttää huonolta – varsinkin vaalien alla.

Maaseudun Tulevaisuus kokosi (6.2.) elintarvike- ja metsäyritysten hallituspalkkioita.

Esimerkiksi Atrian hallituksen puheenjohtaja Seppo Paavola saa suunnilleen saman verran kuin Fortumin Sari Baldauf, noin 75 000 euroa vuodessa.

Atrian palkkio on suurin vertailun ruokayrityksistä. Raisio, HK Scan ja Apetit maksavat vähemmän.

Valio ja Arla katsovat, ettei palkkioita tarvitse kertoa. Salailua voi hämmästellä.

Neste Oilin puheenjohtaja Jorma Eloranta saa 66 000 euroa vuodessa, hieman enemmän kuin Raision Matti Perkonoja.

Metsäjättien ykkönen on UPM, joka maksaa puheenjohtajalleen Björn Wahlroosille 175 000 euron vuosipalkkion. Metsä Groupin Martti Asunta saa 76 500 euroa.

Onko palkkioissa joku tolkku?

Katsotaan yritysten laajuutta ja tuloksia. Neste Oil on ylivoimaisesti suurin, liikevaihto 15 miljardia. UPM vaihtaa 10,2, Metsä Group 5,0 ja Fortum 4,8 miljardia euroa, jättejä kaikki.

Tuottajia lähellä olevat Atria ja Raisio jäävät kauas. 2014 lukuja ei vielä tiedetä, mutta liikevaihto on Atrialla noin 1,4 miljardia ja Raisiolla 500 miljoonaa.

Myös tuloksissa on isoja eroja. Fortumin liiketulos, 1,35 miljardia, vastaa Atrian liikevaihtoa. Voittoa Fortum tekee runsaassa viikossa yhtä paljon kuin Atria ja Raisio vuodessa.

Hallituspalkkioilla ja liiketoiminnan laajuudella tai tuloksilla ei siis näytä olevan yhteyttä.

Kiinnostavaa on verrata puheenjohtajien ja toimitusjohtajien palkkioita ja palkkoja. Hallituksen puheenjohtaja on toimitusjohtajan esimies. Isossa yrityksessä tehtävä on erittäin vaativa.

Toimitusjohtajat ovat usein suuria egoja, joilla on –kuten pitää – vahva tahto. Joskus heitä pitää haastaa. Erityisen vaativia ovat tilanteet, joissa johtaja vaihtuu tai pitää vaihtaa.

Vikavalinta tai strateginen virhe voi tulla kalliiksi yhtiölle ja sen omistajille sekä työntekijöille.

Vertailuyhtiöissä maksetaan osin jättipalkkoja: Metsä Groupin Kari Jordan ja UPM:n Jussi Pesonen saivat 2013 kumpikin 1,6 miljoonaa. Fortumin Tapio Kuula sai 1,26 miljoonaa ja Neste Oilin Matti Lievonen 844000 euroa.

Raision Matti Rihko sai noin 682 000 euroa ja Atrian Juha Gröhn 655 000 euroa. 2014 palkkoja ei vielä julkistettu.

Erityisen hyvin ovat neuvotelleet metsäpatruunat Jordan ja Pesonen.

Lisäksi osakepohjaiset järjestelyt voivat kammeta ansainnan maata kiertävälle radalle, kuten kävi taannoin Fortumin Mikael Liliukselle.

Mitä vertailusta voi sanoa?

Ensiksi sen, että Suomessa ongelma ei ole puheenjohtajien palkkioiden suuruus. Ne ovat kohtuullisia, myös kansainvälisessä vertailussa.

Fortumissa, Neste Oilissa ja Metsä Groupissa puheenjohtajapalkkiot ovat alhaiset, kun huomioi tehtävän vaativuuden. Heille voisi harkita korotusta.

Myös elintarvikeyhtiöiden palkkiot ovat kohtuuden rajoissa.

Toiseksi voi sanoa, että Paateron veto jäädyttää korotusesitys oli populismia, tosin ymmärrettävää. Tässä tilanteessa suuri kertakorotus näytti huonolta ja olisi vaatinut poliittista rohkeutta.

Fiksumpaa olisi ollut rakentaa muutaman vuoden ohjelma ja perustella se asiallisesti.

Kolmanneksi toimitusjohtajien palkkaus on karannut osin käsistä, erityisesti metsäjäteissä. Miljoonamiesten ei kannata vaahdota puun hinnasta tai vaatia konemiehiä pidentämään päivää.

Hallitusten ei pidä maksaa kaikkea, mitä johtaja pyytää – vaikka tämä olisi kuinka tehnyt hyvää työtä.

Lopuksi on hyvä muistaa, että hyvä johto ja hallitus on omistajan ja työntekijän etu. Kun firmaa johdetaan hyvin, se kasvaa ja on hyvä olla töissä.

Hyvästä kannattaa maksaa – muttei kohtuuttomia.

mikael.pentikainen@mt1.fi

Twitter: @jmpentikainen