Kyllä Suomi on hieno maa
"Ei ole vain yhtä Eurooppaa, mutta on todella ainutlaatuinen Suomi."19.8.201902:00
Kulunut hokema, mutta enpä osaa oivallustani paremminkaan sanoa.
Minulta ymmärrys vei melkein puoli vuosisataa. Toki tiesin, että äitiyspakkaus, kouluruoka ja valtion peruskoulu ovat kivoja ja demokratiaa edistäviä keksintöjä. Mutta ne ja monet muut suomalaisuuden peruskivet ovat myös aivan liian itsestään selviä.
En edes matkannut kauas huomaamaan, miten kivaa on, kun osaa lukea, on rokotettu ajallaan, voi juoda hanavettä ja luottaa poliisiin, jos on hätä.
Menin ihan vain Eurooppaan, maihin, jotka haluavat EU:n jäseniksi. Ovat siis melkein kuin me, mutta eivät kuitenkaan.
Toimin MT:n kirjeenvaihtajana Brysselissä vuosina 1999–2001, aikana, jolloin Jugoslavian hajoamissodat olivat päättymässä ja EU kaivoi kuvettaan alueen jälleenrakentamiseen. Rahaa etsittiin myös maatalousbudjetista, mikä liikutti MT:nkin lukijoita. En käynyt silloin Balkanilla, mutta kuvista näki, ettei rakennusbisnes siellä ihan heti lopu.
Tänäänkin paikat nimeltä Sarajevo, Mostarin silta ja Kosovo kuulostavat sotaisilta pesäkkeiltä mutta ovat toimivia ja ihmeen kivoja käyntikohteita. Mutta turisti näkee vain pinnan, jonka alla asiat ovat toisin.
Suomessa asuva kosovolaismies kertoi minulle, kuinka maassa on kyllä sairaaloita ja lääkäreitä. Hoito vaatii kuitenkin omia lääkkeitä ja tarvikkeita. Harvalla on varaa ostaa niitä tai mennä yksityiselle vastaanotolle.
Sosiaaliturva on olematon. Iso osa maiden väestöistä onkin lähtenyt töihin Saksaan, Sveitsiin ja Pohjoismaihin – meillekin. Kotiin lähetetty raha kattaa tuhdin siivun kansantuotteesta.
Balkanilaiset eivät luota mediaan, poliisiin eivätkä päättäjiin. Heidän mukaansa jopa valtionpäämiehet ovat jakaneet maansa etupiireihin ja hyötyvät EU:hun vuotavista rajoista, ihmisistä, huumeista ja aseista. Asiat eivät ilmiannoista muutu, jos kansalaisen hätä on ristiriidassa "valtion edun" kanssa.
Myös alempi virkakoneisto elää omien etujen kahmimisesta, joten eräskin tapaamani lakimies jätti vakituisen työnsä ja rakensi hotellin.
Kansa haukkuu päättäjiä, mutta vaihtoehtoja ei tule niin kauan kuin kannattaa asettua valtaapitävän puolueen ehdokkaaksi.
Tässä valossa suomalaisten ja toisistaan erottumattomien puolueiden piikittelyt tuntuvat turvalliselta hiekkalaatikkosanailulta. Meillä kun on voitu luottaa siihen, että puolueet ajavat enemmän isänmaan kuin johtoportaansa etua. Ja jos toisin on, media tuo kyllä kuprut julki.
Jos jollekulle tapahtuu vääryys, poliisia ei tarvitse lahjoa tutkimaan sitä. Oikeuslaitos antaa pykälien eikä lahjusten mukaisen tuomion.
Kouluissa annetaan neutraalia opetusta pääministerin uskonnosta, historiatulkinnasta tai poliittisista pyrkimyksistä riippumatta.
Tämä kaikki on vankka, vaikkakin näkymätön selusta elää ja kasvattaa lapsia.
Kun näkee erilaisuutta, voi ymmärtää itseään. Olenkin oppinut, että ei ole vain yhtä Eurooppaa, mutta on todella ainutlaatuinen Suomi. Tutkimusmatkaani eurooppalaisuuteen tuki keväällä Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes, jolle lämpimät kiitokset.
Suomi neuvottelee tänä syksynä EU:n puheenjohtajana muun muassa suurten tunteiden aluekehitysrahoista. Eurooppalaisena veronmaksajana toivon, että niillä tehtäisiin pelkkää hyvää: edistettäisiin rauhaa ja hyvää elämää ja autettaisiin heikompia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
