Suhtaudu muihin kuin he olisivat idiootteja
Liikenteessä sattuu ja tapahtuu. Turhien riskien ottaminen on tyhmää, arvioi Antti Savolainen.
Kolumnin kirjoittaja arvelee päässeensä liikenteessä vähillä vaurioilla ajettuun kilometrimäärään nähden. Kuva: Jarkko SirkiäAjan työni ja harrastusteni takia vuosittain muutamia kymmeniä tuhansia kilometrejä henkilöautolla. Määrään sisältyy paljon pitkiä reissuja päiväseltään.
Vuosien varrella olen ajanut henkilöautolla ehkä 400 000‒500 000 kilometriä. Ajettuun kilometrimäärään nähden olen päässyt onnettomuuksien suhteen vähällä.
Muutama vuosi sitten varttunut kanssa-autoilija täräytti kolmion takaa vanhan farmarini kylkeen. Ruotsalaisen käytännöllisen muotoilun helmeni otti sen verran osumaa, että vakuutusyhtiö päätyi lunastamaan sen. Ihmisille ei käynyt mitään isompaa, mikä onnettomuuksissa on tietysti aina tärkeintä. Peltiä ja muovia saa rahalla uutta.
Autovahinkokeskuksen pihalla autoni raatoa katsellut asentaja loihe lausumaan ehdalla Kummeli-nuotilla syvälle mieleen jääneet sanat: ”Tiäräksää, että jollain korollalla sää olisit ny sairaalassa.”
Kotimatkan sijaisautoksi järjestyi kuin kohtalon kettuiluna kyseisen kokoluokan menopeli. Voin rehellisesti sanoa, että 300 kilometrin kotimatkan ajan jokaisen sivutieltä ajoreitilleni pyrkineen kohdalla pelotti, että pysähtyykö tuo kolmiolla vai pamauttaako kylkeen.
”Ja mikä tärkeintä, ihmisille ei tullut taaskaan kuin henkisiä kolhuja.”
Toinen isompi täräys sattui tänä syksynä. Olin kääntymässä taajama-alueella pihatielle vasemmalle, kyllä, vilkku päällä ja oikein ryhmittyneenä, kun takaa lähti ohittamaan kokematon kuljettaja ‒ vasemmalta.
Taas ruotsalainen perhevankkuri osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Korjaamolasku vastapuolen vakuutusyhtiölle oli useamman tonnin, mutta hänen ajopelinsä kuoriutui maallikon silmin lunastuskuntoon. Ja mikä tärkeintä, ihmisille ei tullut taaskaan kuin henkisiä kolhuja.
Kukaan ei varmasti kolaroi tahallaan liikenteessä. Vahinkoja sattuu kaikille. Silti tienpäällä näkee liian usein järjettömiä riskinottoja.
Mielestäni jokaisen autoilijan pitäisi päästä istumaan raskaan ajoneuvon kyytiin edes kerran elämässään. On nimittäin avartava kokemus seurata vilkasta liikennettä vähän ylempää. Ja tajuta, etteivät järjettömien riskien ottajat välttämättä ymmärrä leikkivänsä paitsi omalla, myös muiden terveydellä.
Minulle autokoulun jälkeen paras oppi liikenteestä on ollut istua tukkirekan kyydissä. Pienillä metsäteillä rymyäminen ja ketjujen laitto renkaalle antoivat perspektiiviä ammattikuljettajan arkeen, mutta varsinaisesti silmät avautuivat isommalla tiellä. Liukkaalla talvikelillä sivutieltä yhdistelmän eteen kiireellä ängänneet ja siihen sutimaan jääneet eivät käsittäneet, miten lähellä iso onnettomuus tuollaisessa tilanteessa on.
Ammatikseen kymmeniä vuosia raskasta kalustoa ajaneen ystäväni ajatusmalli oli kokemuksen kautta kyyninen, mutta toisaalta se on säästänyt minutkin muutamalta kolarilta. Hän kehotti suhtautumaan muihin tiellä liikkujiin kuin he olisivat idiootteja.
Kirjoittaja on MT Hevosten tuottaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
