Luonnonsuojeluliitto hakoteillä

250 lintulajin tunnistaminen ja kultainen ornitologipinni rintapielessä ei takaa, että ymmärtäisi jotakin luonnon kokonaisuudesta ja vallitsevista vuorovaikutuksista. Vuorovaikutusten ymmärtäminen, etologinen tieto, eläinpsykologian ymmärtäminen on keskeisessä asemassa esille nousseessa hanhiongelmassa.

Taustalla on neljäkymmentä vuotta jatkunut tiukka suojelu ja hallinnollinen kykenemättömyys reagoida lajin lukumääräiseen kasvuun. Ongelma ei ole tullut yllätyksenä.

Vahinkojen torjuntaan käytetyt ja ehdotetut toimenpiteet ovat lähtökohtaisesti toimimattomia ja tehottomia. Pallot, rantaleijat, kaasutykit, haitariukot, dronet ja laserit ovat tehottomia.

Kyse on vain ajasta, kuinka pian ne menettävät tehonsa.

Pelotteet ovat rihkamakauppiaiden temmellyskenttää. Viimeisimpinä rahaa on kerätty myymällä droneja ja laseria. Jokohan syksyksi on tarjolla kyynelkaasua?

Pelotteen on aiheutettava kuolemanvaara, jotta se ei menettäisi tehoaan. Tähän saakka vain hanhilaumoja seuraavat kotkat ovat säilyttäneet pelotevaikutuksen.

Toinen pysyvä pelote on ampuminen, siis kohti. Hanhi tajuaa lajitoverin kuolleen ja tällä on pysyvä karkotevaikutus.

Tämän karkotevaikutuksen saamiseksi anoin ampumislupaa ja keräsin yksitoista muuta hanhivahingoista kärsinyttä mukaan. Myönnetty määrä on niin pieni, että sillä voi saada aikaan vain paikallista pelotetta.

Samalla tulee todistettua, millä toimilla on todellista pelotevaikutusta. Tiedän, että näin tapahtuu. Tämä on tietoa, ei arvailua.

Tähän saakka hallinto sekä luonnonsuojelu- ja erilaiset lintujärjestöt ovat ehdottaneet jo lähtökohtaisesti tehottomia menetelmiä. Neuvoja on annettu ilman tarvittavaa tietoa.

Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska hallinto ei ole rohjennut sanoa, että hanhia on yksinkertaisesti liikaa, ja toisaalta jotain asiaan liittyvää on pitänyt sanoa. Todellisuudessa kannan hallinta vaatii vuosittain vähintään 200 000 linnun ampumisen, tai vastaavasti pitää estää kannan kasvu jo pesintäpaikalla.

Me viljelijät olemme realisteja, emme mitään verenhimoisia petoja. Itselläni esimerkiksi ei ole yhtään metsästysasetta, eivätkä metsästys tai kalastus kuulu harrastuksiin.

Hanhet ovat olleet hallinnon ja luonnonsuojelijoiden temmellyskenttänä vuosikymmeniä ja tässä on tulos.

Tästä lähtien ongelma pitää ratkaista niiden jotka osaavat. Toivoisi, että luuserit eivät enää vaikeuttaisi asioiden ratkaisua.

Ehkä suurin ero lintubongarin ja viljelijän välillä on, että bongari kiikaroi lintua kaukoputkella ja viljelijä seuraa samaa lintua askeleen päästä traktorista. Jokainen päättäköön, kumpi ymmärtää paremmin kokonaisuuden.

Pallot, rantaleijat, kaasutykit, haitariukot, dronet ja laserit ovat tehottomia. Vain hanhi- laumoja seuraavat kotkat ovat säilyttäneet pelote- vaikutuksen.