Myytit luodaan tutkimustiedon valikoivalla väärinkäytöllä

Hannes Mäntyranta kritisoi kolumnissaan (MT 25.1.) artikkeliani Viisi myyttiä luonnonmetsistä. Artikkeli julkaistiin Suomen luonnon numerossa 9/2015 ja on luettavissa lehden verkkosivuilla.

Mäntyranta väitti, ettei tällaisia kukaan ole esittänyt, tai ehkä joskus 1990-luvulla.

Tässä Mäntyranta on väärässä. Kirjallisista todisteista ei ole pulaa.

Artikkelini näkökulma on historiallinen.

Osoitin mitä nykytiedon valossa virheellisiä väitteitä luonnonmetsistä on esitetty, milloin ja miksi näin on tehty. Halusin kuvata näiden aivomatojen syntytapaa.

Myytit ovat merkittäviä, koska metsäalan nykyinen ajattelu rakentuu aiemmin omaksuttujen asenteiden ja ajatusmallien pohjalle.

Myytit ovat yksinkertaisia, kokonaisuudesta irrotettuja puolitotuuksia, siksi helppoja omaksua.

Niitä on levitetty laajasti metsäalan toimesta. Joitakin on opetettu kouluissakin. Monet ovat uskoneet niiden olevan totta.

Myytti ”metsät kehittyvät luontaisesti tasaikäisrakenteisiksi” on hyvä esimerkki nykypäivään ulottuvasta vaikutuksesta. Väitteen esittäjä Erkki K. Kalela vaikutti olennaisesti siihen että tasaikäismetsänhoito kanonisoitiin ainoaksi Suomen oloihin soveltuvaksi metsänhoidon malliksi 1940-luvun lopulla.

Kalelan mukaan tasaikäisrakenne ja alaharvennus ovat Suomen oloissa ja puulajeilla luonnonmukaisia, eri-ikäisrakenteisuus taas ei. Metsäalan nykyisissä asenteissa ja osaamisessa näkyy selvästi, että metsäammattikunta on 65 vuoden ajan opetettu ajattelemaan tällä tavalla.

Myytin ”vanhat metsät eivät sido hiiltä” Mäntyranta myöntää olevan yhä voimissaan. Hän arvelee sen olevan myös totta. Pieleen menee taas.

Vanhojen metsien toimiminen pääasiassa hiilinieluina on todettu useissa tutkimuksissa. Jos vanha metsä hakataan, sen suuri hiilivarasto palaa pääosin ilmakehään ilmastoa lämmittämään.

Suojeltuna vanha metsä sen sijaan säilyttää hiilivarastonsa ja kartuttaakin sitä. Siksi vanhojen runsaspuustoisten metsien suojelu on myös hyvää ilmastopolitiikkaa.

Miksi tätä asiaa ei metsäalalla yleisesti tiedetä tai ymmärretä? Siksi, että se on ristiriidassa biotalouden ympärille kyhätyn ideologisen rakennelman kanssa ja puhuu metsien suojelun puolesta.

Metsäalan viestinnässä ja päätöksenteossa sivuutetaan yleisesti tutkimustuloksia, jotka eivät tue alan puuntuotantokeskeisiä intressejä ja propagandaluomuksia.

Tämä toimintatapa on uusien myyttien ehtymätön lähde.